Päättäjiä on johdettu harhaan Vanhankaupunginkosken kehittämisessä
Tuntemattoman venäläisen taiteilijan piirros Helsingin vanhankaupunginkosken länsihaarasta 1820-luvulla. Moniko vimpa nousi tästä? Kulttuuriympäristöstä on nyt tehty luontaisesti jyrkän länsihaaran syntipukki.
JULKAISUVAPAA 14.3.2023 klo 12.00
Tässä tekstissä analysoidaan ja opponoidaan kaupunkiympäristölautakunnan jäsenen Sami Kuuselan blogikirjoitusta Vanhankaupunginkosken putouksen purkamisesta (Kuusela 2022).
Kuuselan teksti ei ollut mikä tahansa pamflettikirjoitus, vaan huomattavasti vaikutusvaltaa asiassa omaavan kaupunkiympäristölautakunnan jäsenen teksti, jota levitettiin aktiivisesti ja jolla vaikutettiin päätöksentekoon, kun valtuusto tilasi Sitowise Oy:ltä selvityksen Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Kuusela on lautakunnan jäsenistä se, joka on kertonut “ottavansa asian hoitaakseen”. Kirjoituksen kaikki oleelliset väittämät ovat kyseenalaistettavissa.
Kunnallislain mukaan luottamushenkilö hoitaa tointaan virkavastuulla. Tämä tarkoittaa mm., että on aina toimittava parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Kuuselan kirjoituksessa on ristiriitaa tämän kanssa.
Pro Vanhakaupunki -yhdistys kävi läpi tekstin pahimpia asiavirheitä nyt tuoreen selvityksen valoissa. Suurin osa niistä oli kyllä jo tiedossa ennen uusinta selvitystä. Oheiset lainaukset ovat sarja väärinkäsityksiä, virheellisiä tietoja, outoja rinnastuksia ja hämmentäviä päätelmiä – ilman lähdeviitteitä.
Kahdestakymmenestä väittämästä vain yksi on kiistatta tosi.
1. “Pato voidaan poistaa ainakin osittain, eikä tässä operaatiossa katoa näkemykseni mukaan liikaa muistoja vanhasta Helsingistä.”
EI VOIDA. On ollut tiedossa, että Vanhankaupunginkosken länsihaaran korkea 1800-luvun pato on holvimainen rakenne, jota vedenpaine pitää kasassa. Sitä ei voi purkaa osittain ilman, että siitä tulee epävakaa. Sitowise Oy:n raportti (Sitowise 2023) vahvistaa tämän: osittainen purku on mahdotonta padon holvirakenteen ja korkeuden vuoksi. Vanhankaupunginkosken patoa ei voi verrata pieniin mataliin patoihin, jollainen oli esimerkiksi Tikkurilankoskella. Tämän Vanhankaupunginkosken padon takanaan pitämä vesimassa on valtava, toistakymmentä kilometriä pitkä allas. Lähtökohtana tulee olla tämän ymmärtäminen.
Harvinaistuvan historiallisen miljöön arvo on sen alkuperäisyydessä ja yhtenäisyydessä. Vanhankaupunginkosken putous on suojeltu kaikilla tasoilla valtakunnallisesti merkittävänä kohteena (Härö 2022) ja se tarkoittaa, että rakennelmia ei voi purkaa. Vain kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, eikä alueen keskeisimmän elementin, putouksen, hävittäminen ole todellakaan sitä. Myös ELY-keskus (ELY 2016) on korostanut kuinka putous on osa suojeltua kokonaisuutta.
Kyse ei ole siis kenenkään muistoista tai subjektiivisesta kokemuksesta, se ei ole relevantti näkökulma.
2. “Onneksi veden pinnan lasku voidaan estää helposti pohjapadolla, eli padon yläpuolelle rakennettavalla piilossa pysyvällä padolla, joka ei haittaa kaloja, mutta pitää veden riittävällä korkeudella.”
TÄMÄ ON KESKEINEN väärä väittämä. Kyseessä olisi päinvastoin varsin kallis ja rakennusteknisesti vaativa operaatio, jota ei missään tapauksessa voi sanoa ainakaan “helpoksi”. Sitowisen (2023) selvityksen kahden mahdollisen purkuvaihtoehdon mukaan kivimateriaalia tulisi kuljettaa paikalle 600–1000 kuorma-autollisen verran (skenaariot 3 ja 4). Ilmastovaikutusta ei tässä yhteydessä ole arvioitu.
Lisäksi yhden uuden padon pitäisi sijaita Lahdenväylän pohjoispuolella (skenaario 4), mikä edellyttäisi sillan rakenteiden ja joen alajuoksun uudelleenrakentamista. Lisäksi pohjalieju ja -muta pitäisi kuljettaa pois, sedimenttiä on pohjassa esiintymisalueellaan keskimäärin reilusti yli metrin paksuudelta (Edasi 2020). Tämä ei ole enää luonnonmukaistamista, vaan ihan uuden kosken rakentamista. Vain kallis skenaario 4 tekee mahdolliseksi tarpeeksi pitkän eli loivuudeltaan vastaavan kosken syntymisen kuin mitä se on jo itäkoskessa. Purkaminen vaikuttaa rantapenkereiden ja rakenteiden, kuten sillan vakauteen (ELY 2016, 4–5). Kun ylempänä joen varressa on tehty joen pohjaan muutoksia, rantapenkereitä on sortunut (FCG 2019, 9).
Sitowisen (2023) selvityksen jälkeenkin on yhä epäselvää kuinka korkeita uusista padoista tulisi rakentaa, jotta niillä voitaisiin turvata patoaltaan vedenpinnan taso. Tiedossa kuitenkin on, että varsin matalatkin pohjapadot ovat aiheuttaneet kaloille vaikeuksia (Vapaa-ajan kalastajalehti 2021). Miksi siis rakentaa uusia ongelmia?
Patojen suunnittelu vaatii paljon uutta työtä, kysehän on tässä syvästä ja leveästä joesta. Millainen rakenne oikeasti kestäisi jäiden paineen ja tulvat? Vesihallituksen vanhassa rakennusoppaassa korostetaan jämeryyttä: pato kannattaa rakentaa kustannuksia säästämättä niin, ettei jatkohuolia tule (Vesihallitus 1986). Keravanjoen Tikkurilankosken kaltainen matala kivipato olisi pohjapatona vankempi kuin kivikasa, mutta kovin paradoksaaliselta tuntuisi rakentaa uusia patoja, jotta saadaan vanha pato purettua.
Heikoimmin uivat kalat eivät pääsisi näiden uusien esteiden yli sen paremmin kuin itäkoskessakaan. Vaadittu pudotuksen kompensaatio on yhteensä useita metrejä. Uudet padot olisivat puolestaan virkistyskäytön (mm. melontaharrastuksen) uusia esteitä. Myös suojeltu maisema muuttuisi dramaattisesti, sillä kaikki töyräät tulisi rakentaa uudelleen Sitowisen (2023) skenaariossa 4 – yli puolen kilometrin matkalta.
“Helposti”?
3. “Uusi tieto hälventää museopadon purkamisesta aiheutuvia huolia, mutta myös padon puolustajien näkemyksiä tulee kuunnella kunnioituksella.”
EI OLE MITÄÄN sellaista selvitysten jälkeistä “uutta tietoa”, joka olisi muuttanut tilannetta, niin että Sitowisen (2023) raporttia olisi tarvittu. Jää ylipäätään epäselväksi, mihin Kuusela viittaa “uudella tiedolla”, lähteitä ei mainita. Helsingin kaupunki (2018) on kyllä selvittänyt itähaaran kunnostusta ja havainnut sen kustannustehokkaaksi tavaksi edetä alueen luonnon kehittämisessä. Suunnitelmassa väylää loivennetaan, jotta kaikkein heikompiakin kalalajeja saadaan autettua nousemaan. Museovirasto (Härö 2022) on myös tuonut esiin uutta tietoa muun muassa joen länsihaaran luontaisesta jyrkkyydestä ja jyrkentymisestä maan nousun vuoksi ja itähaaran kunnostamisen tulosten arvioinnin tärkeydestä. Ja HSY on todennut, ettei pato ole huonossa kunnossa (HSY 2022). Eikö uusi tieto enemmänkin puolla putouksen säilyttämistä?
Eikä tämän hankkeen vastustamista sovi kutistaa joksikin “padon puolustamiseksi”. Kyse on viime kädessä pyrkimyksestä säilyttää varhainen teollinen kaupunkimiljöö dokumenttina jälkipolville, mihin suojelulakikin velvoittaa, mutta myös kalliin ja turhan, huonosti perustellun hankkeen kritiikistä. Politiikassa tulee tutkimustietoa kunnioittaa päätöksenteon pohjana.
“Kunnioittava kuunteleminen” ei tarkoita esitettyjen, tutkimuksellisesti perusteltujen kantojen sivuuttamista tai kehystämistä somehuutamiseksi ja kiukutteluksi, kuten Kuusela blogissaan kirjoittaa.
4. “Pelkkä kosken itähaaran kunnostus on operaationa suhteettoman kallis suhteutettuna sillä saavutettaviin hyötyihin, varsinkin kun pato on huonossa kunnossa ja se on korjattava lähivuosina.“
MIKÄÄN NÄISTÄ VÄITTÄMISTÄ ei ole totta.
Pato on Helsingin kaupungin viimeisimmän tarkastuksen mukaan kunnossa, eikä se vaadi toimenpiteitä (HSY 2022).
Itähaaran jo sovitun kunnostuksen kustannukset ovat vaatimattomat ja hyödyt selkeät (Helsingin kaupunki 2018) verrattuna padon purkamisen halvimpaankin vaihtoehtoon (Sitowise 2023). Itähaaran loivennuskunnostuksen etuna on edullisten kustannusten lisäksi varmuus: hyvin toimivaa väylää vain parannetaan yläosasta. Sen sijaan ei ole mitään takeita siitä, että padon purkamisesta saataisiin ylipäätään varmaa hyötyä, johtuen siitä että se sijaitsee itähaaraa luontaisesti paljon jyrkemmässä ja lyhyemmässä väylässä. Marginaalihyöty voi siis olla negatiivinenkin. Padon purkaminen tarkoittaa itähaaran menettämistä nousuväylänä (FSG 2016). Länsihaaran pohjakallion räjäyttäminen ja mittavat maa-ainesten siirtotyöt voisivat päinvastoin heikentää koskialueen ekologista tilaa.
Vapaa “Helsinge-fors”. Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostuksen ansiosta tässä on meritaimenen paras nousuväylä Suomenlahdella. Uudessa, jo hyväksytyssä, parannussuunnitelmassa kaatoa loivennetaan ja pohjaa syvennetään heikoiten uivien kalojen nousun auttamiseksi. Tämä uudistus on tällä hetkellä hyllytetty. Miksi? Koska piti tilata uusi yli 150 000 euron selvitys asiasta, joka on jo selvitetty.
5. “Kun asia esiteltiin meille lautakunnan jäsenille, annettiin taustamateriaaliksi vuonna 2016 tehty selvitys padon purkamisen oikeudellisista edellytyksistä. Selvityksessä listattiin monta padon purkamisesta aiheutuvaa vaaraa, mutta onneksi lähes kaikki raportin esittelemät riskit on kumottu myöhemmissä selvityksissä ja tutkimuksissa.”
“LÄHES KAIKKI”? Tämä on erityisen hämmentävä lause, jos puhutaan tehdystä oikeudellisesta selvityksestä (Kokko et al. 2016). Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan tämän oikeudellisen selvityksen jälkeen ei ole tullut esille “sellaisia faktoja, jotka kumoaisivat aiemman oikeudellisen arvion asiassa” (Kokko 2023).
Pato ja maisema ovat edelleen äärimmäisen vahvasti suojeltuja (ELY 2016). Jos jokin keskeinen asia olisi muuttunut tai olisi ilmaantunut jokin kokonaan uusi yhteiskunnallinen tarve, tarvittaisiin tietysti uusi oikeudellinen selvitys. Lait ovat yhä samat tänään kuin 2016.
Vahvan suojelutason muuttaminen ja uuden kaavan aikaansaaminen valituskierroksineen vaatisi usean vuoden kallista oikeudellista prosessia, eikä muutos olisi kalojenkaan kannalta mitenkään taattu suuntaan tai toiseen.
6. “Jos Vanhankaupunginkosken pato puretaan holtittomasti vaikkapa räjäyttämällä, operaatiosta kärsivät sekä historialliset rakennukset että herkkä jokiluonto. Siksi virran vapauttaminen tulee tehdä tarkasti suunnitellen, etteivät uhkakuvat toteudu.”
KUKAAN EI OLE missään vaiheessa ehdottanut virran suunnittelematonta vapauttamista saati padon räjäyttämistä holtittomasti! Sen sijaan purkaminen edellyttää selvitysten mukaan kosken pohjan louhintaa, jotta jyrkkä luonnollinen pohjamuoto saataisiin loivemmaksi kalojen nousun mahdollistamiseksi. Louhinta tehdään yleensä räjäyttämällä. Sitowisen (2023) raportin mukaan peruskalliota olisi louhittava 550 kuutiometriä. Tämä vaarantaisi muurien ja rakennusten stabiliteettia, vaikka työ tehtäisiin käsin. Tarvittaisiin tukirakenteita ja lisäselvityksiä.
7. “Padon purkamisesta on väännetty Helsingissä vuosikausia.”
TÄMÄ VÄITTÄMÄ PITÄÄ poikkeuksellisesti paikkansa. Asiaa on todellakin selvitetty riittävällä tavalla moneen kertaan. On olemassa perusteellista tutkimusta (mm. FCG 2019; Kokko et al. 2016). Viimeisin eli Sitowisen tekemä tuore selvitys maksoi helsinkiläisille jo 151 000 euroa. Sen lopputulemassa ehdotetaan lisää selvityksiä ja tutkimuksia. Tämä hintava “vääntäminen” olisi viisasta lopettaa vihdoin nyt tähän, kun aiempien selvityksen tulokset eivät vieläkään tue padon purkamista. Resurssit olisi ohjattava sinne, missä luonto oikeasti hyötyy.
8. “Virkakunta on aiemmin vastustanut padon purkamista, koska rakennelma on suojeltu historiallisesti.”
EI VAIN SIKSI. Virkakunta on neutraali ja toimii virkavastuulla kuten luottamushenkilötkin. Kyse on ollut harkitsevasta asiantuntijatyöstä, joka pohjaa tietoon (mm. ELY 2016) siitä, että suojelukohteen purkamiselle ei ole juridisia edellytyksiä, mutta myös selvitysten tuomaan ymmärrykseen siitä, että se ei ole kannattavaa. Kokonaisuutena selvitystulosten perusteella voidaan todeta, että padon purkamisen myönteiset yhteiskunnalliset vaikutukset ovat pienemmät kuin sen säilyttämisen (FCG 2019, 33). Virkakunnan yli on nyt kävelty väittämillä, jotka tarkasteltavassa blogikirjoituksessa eivät pidä paikkaansa.
9. “Jos padosta päästään, ekosysteemi palautuu lähemmäs luonnontilaa, kalojen nousu Vantaanjokeen helpottuu ja maisemasta tulee entistä hienompi. Mutta päätöksen on perustuttava tuoreeseen tietoon. Nyt kaikki kiukuttelevat somessa ja pelkään, että hanke kaatuu huutoon.”
EI OLE VOITU osoittaa, että kalojen nouseminen parantuisi siirtämällä joen paikkaa toimivasta ja loivasta epäedullisempaan, jyrkempään ja lyhyempään uomaan. Se ei vaan ole loogista.
Ei kannata korjata sitä, mikä ei ole rikki: “Vantaanjoen pääuomassa ei ole nousuesteitä ja se on mahdollisesti Suomenlahden tuottoisin meritaimenjoki. Vimpakin, tuo särkikaloihin kuuluva vaelluskala, lisääntyy Vantaanjoessa” (Nieminen 2021, 202). Vantaanjoki on jo nyt kokonaisuudessaan Suomenlahden paras taimenjoki (Leponiemi 2020). Itähaaran jo aiemmin sovitun kunnostuksen (Aluehallintovirasto 2022; Helsingin kaupunki 2018) tarkoitus on parantaa kalojen nousumahdollisuuksia. Sen lykkääminen ei edistä kalojen nousua, joka tosin on jo nyt todennetusti hyvä.
Kuuselan kirjoituksessaan mainitsema maiseman “hienous” on subjektiivinen kysymys. Monien kansalaisten mielestä putous on Helsingin hienoimpia ja kauneimpia paikkoja. Syy suojeluun on rakennetun ja luonnonympäristön muodostaman maisemakokonaisuuden historiallinen arvo.
Eri näkökantaa edustavien leimaaminen “kiukuttelijoiksi” ja “huutajiksi” ei ole lautakunnan jäsenen lupaamaa toisinnäkijoiden kunniottavaa kuuntelua.
Putousmiljöö on monien mielestä kaupungin helmi, jonka historiallista arvoa Helsingille on verrattu jopa Senaatintoriin (FSG 2016, 11). Kuva: Markku Pekkinen
10. “Uhkakuvat kuitenkin elävät internet-keskusteluissa ja yritän nyt vastata tärkeimpiin huoliin, jotka kaupunkilaisia pelottavat. “Joen pinta laskee metritolkulla eikä Pikkukoskessa pääse enää uimaan.”
TÄSMÄLLEEN JUURI NÄIN käykin Sitowisen (2023) selvityksen mukaan, jos vanhaa patoa ei korvata uusilla padoilla. Aikanaan kiisteltyyn kysymykseen, laskisiko joen pinta kun pato puretaan, saatiin selvityksessä nyt lopullinen vastaus: kyllä laskee, paljon ja valtavalta matkalta.
Aiemmissa selvityksissä ei ole kuitenkaan kuvattu millaisia ne uudet padot olisivat, jotka estäisivät vedenpinnan laskun. FSG:n (2019, 33) raportti pitää tätä puutteena. Sitowisen (2023) raportissakin tämä konkretisoituu vain osin, patojen rakenne jää kuvaamatta. Skenaario 4:ssä uloin uusi pato tulisi rakentaa kauas, Lahdenväylän pohjoispuolelle - 650 metrin päähän nykyisestä padosta, mikä vaatisi mm. sillan rakenteiden tukemista ja pengerten uudelleen rakentamista.
11. “Vuoden 2016 selvityksessä juuri pohjaan kertyneen maa-aineksen mahdollinen myrkyllisyys oli tärkein luonnonsuojeluun liittyvä argumentti. Selvityksessä todettiin, että “sedimentit saattavat sisältää haitallisia aineita, jotka voivat heikentää veden laatua ja siten alueen suojeluarvoja”. Tämä huoli on todettu turhaksi viime aikojen tutkimuksissa. Merkittäviä myrkkymääriä ei pohjasta löydy. Pato kannattaa purkaa hallitusti ja niin, etteivät sedimentit sotke suvantoa ja alkuvaiheessa syntyvä muutosshokki luonnolle on mahdollisimman pieni.”
TÄMÄ ON VÄÄRÄ tieto ja siitä puuttuvat tyystin lähteet – kuten muualtakin kirjoituksesta. Tekstin teesissä viitataan mahdollisesti pohjaa tutkineeseen opiskelijatyöhön (Edasi 2020), mutta ei ole ehkä tarkistettu tätä alkulähdettä, vaan luotettu purkuaktivistien webissä levittämiin käsityksiin. Sillä myös Edasi löysi myrkkyjä kohdealueelta. Sedimentin paksuus oli keskimäärin 133 cm esiintymisalueellaan ja raskasmetallien raja-arvot ylittyivät eniten Kuninkaankartanonsaaren pohjoispuolella. (Edasi. 4, 83–84.) Eli juuri siinä minne toimenpiteet kohdistuisivat. Sedimentit ovat myös Sitowisen raportin (2023) mukaan lisäselvitettävä ongelma. Se on varmastikin paikallaan, jos pohjassa velloo keskimäärin yli metri sedimenttejä.
On outoa, että Kuusela koko ajan kuvittelee jonkun ehdottaneen padon purkua “hallitsemattomasti”. Ei ole, mutta kyse on joka tapauksessa valtavasta operaatiosta maan- ja mudansiirtoineen. Sedimentti on hyvin hienojakoista ja se lähtee liikkeelle erittäin helposti. Sedimentit ovat suurin luontoa koskeva ongelma “patojen poistoja suunnitellessa, eikä sen vaikutuksista voida olla etukäteen täysin varmoja” (Rinnevalli et al. 2021, 18). Siksi kukaan, varsinkaan virkavastuullinen, ei voi vain väittää, että “huoli on todettu turhaksi”. Se on asiastaan innostuneen toiveajattelua, jos päätöksiä kalliista lisäselvityksistä on tehty tällaisen informaation pohjalta.
12. “Vuollejokisimpukka aiotaan joka tapauksessa siirtää turvaan mahdollisen itähaaran kunnostamisen yhteydessä, joten simpukan suojelu ei ole peruste padon säilyttämiselle. Saukon elinolosuhteiden on arvioitu paranevan, jos pato puretaan ja joki ennallistetaan.”
PERUSTELUT ONTUVAT TÄSSÄKIN pienessä yksityiskohdassa. Simpukoitahan ei siirretä “turvaan” länsihaarasta itähaaran kunnostuksessa. Itähaaran simpukat oli tarkoitus siirtää hieman ylemmäksi jokeen, mutta juuri sille alueelle kohdentuisi Sitowisen ehdotuksessa (skenaario 4) toimia. Saukon elämään tuskin vaikuttaa mihinkään suuntaan se, että patoallas säilyy kaikissa Sitowisen mahdollisiksi näkemissä skenaarioissa.
13. “Kaloille joen vapauttamisesta on valtavasti hyötyä. Jos purkaminen toteutetaan hallitusti ja hyvin suunnitellen, aukeaa kaikille kalalajeille mahdollisuus nousta Vantaanjokeen. Mikäli päädytään pelkkään itähaaran mylläämiseen, mikä on nyt tapahtumassa, toimenpide on vaarallinen kaloille, eikä laajan näkemyksen mukaan hyödytä useita kalalajeja, joille joki tulee olemaan muokattunakin liian jyrkkä noustavaksi.”
“VALTAVASTI?” TÄMÄ EI pidä paikkaansa, eikä se perustu tietoon eikä sovi loogiseen päättelyyn. Itäkosken parantaminen on pieni ja kustannuksiltaan suhteellisen edullinen (650 000 euroa) operaatio verrattuna kokonaan uuden kosken rakentamiseen länteen.
Jos pato purettaisiin ja sen pohjoispuolelle ryhdyttäisiin rakentamaan pohjapatoja, olisi tuloksena pitkään kestävä rakennustyö ja myllerrys. Se ei voi olla haittaamatta joen ja sen rantojen ekosysteemiä. Itähaaran kunnostamisesta aiheutuvat haitat ovat tämän rinnalla pieniä ja hyöty selkeä. Skenaario 3:ssa esitetty uusi keinotekoinen koski olisi itähaaraa lyhyempi ja jyrkempi, ja siten vaarallisempi kaloille kuin kunnostettu itähaara. On myös huomattava, että pato siirtää kalojen nousuun tarvittavan vesimassan itähaaraan. Sen merkitys nousussa poistuisi, jos pato purettaisiin (FSG 2016). Melkoinen riski.
Hämäräksi jää, mikä on mainittu “laaja näkemys” ja mistä kalalajeista on tarkkaan ottaen kysymys. Vantaanjokeen ei ole koko olemassa olonsa aikana todennäköisesti päässeet nousemaan kuin sellaiset kalat, jotka pääsevät kovaa virtaavista koskista ylös, esimerkiksi vaellussiika ei ole sellainen. Siialla on vaikeuksia kaikissa joissa, joissa virtaama on yli 2 m/s. (Helsingin kaupunki 2018). Itähaara toiminee nyt luonnontilaista koskea paremmin, sillä alkuperäisessä itäkoskessakin oli hankalia kapeikkoja ja nousuja.
14. “Kalastajia ei voi kuitenkaan syyttää luonnonsuojelusta, vaikka sillä heidän harrastusmahdollisuuksiaan parannetaankin.”
MERKILLINEN AJATUS. kukaan ei ole “syyttänyt kalastajia luonnonsuojelusta”, päinvastoin keskusteluissa on joskus ihmetelty joidenkin kalastajien epäeettistä Catch & Release -harrastusta, joka aiheuttaa mahdollisesti enemmän tahattomia kalakuolemia lohikaloille kuin putous. Kalalle on luonnollista pyrkiä esteiden yli ja ali. Catch & Release -pyytämisessä koukku repii kalan suun ja nielun, mikä on luonnoton ja kivulias tapa kuolla, “kalat eivät ole leikkikaluja” (Nieminen 2016). Jos on aidosti kiinnostunut kalojen hyvinvoinnista, ei voi samaan aikaan olla huolissaan kiviin törmäilevistä kaloista ja harrastaa “urheiluksi naamioitua raakuutta”, joksi Peta tätä kutsuu (Peta). Catch & Release on syytä kieltää. Näin on tehty muun muassa Saksassa ja Sveitsissä. Usein myös väitetään että tämä kuuden metrin putous vahingoittaa kaloja jotka kulkeutuvat sen yli, kuitenkin tiedetään että Niagara Fallsista pudonneista kaloista yli 90 % selviää. Niagara on 51 metriä korkea (Hill).
15. “Hyvä esimerkki projektista, jossa historialliset arvot huomioitiin, on Vantaan Tikkurilankosken vastikään valmistunut padon purkaminen, jossa vanhaa patoa säilytettiin, mutta virta vapautettiin.”
VÄÄRÄ RINNASTUS. Matalan Keravanjoen Tikkurilankosken vaatimatonta louhepatoa ei voi verrata Vanhankaupunginkosken korkeaan holvipatoon, joka vielä sijaitsee paikassa, jossa on jo vapaa jokihaara, eikä sen purkamisella siten ole samanlaista merkitystä kalojen kannalta. Vaikka Keravanjoen hanke oli pieni, padon purkaminen maksoi miljoona euroa (Ramboll 2019). Ja siinä ei vielä rakennettu mitään. Vanhankaupunginkosken kohdalla kustannukset olisivat moninkertaiset.
Tässä on mahdoton tarjoiltu mahdollisena, mikä ikään kuin teki helpommaksi purkuhankkeen edistämisen, vaikka tiedossa oli että vertaillaan asioita joilla ei ole tekemistä keskenään. Suurta holvipatoa kun ei voi purkaa osittain. Eri patotyypit toimivat aivan eri tavalla ja niiden rakentaminen ja purkaminen on tietysti erihintaista. Vieläkin on epäselvää kaavaillaanko holvipatoja korvaaviksi uusiksi padoiksi louhe-, maapatoja vai massiivipatoja. Miten ne soveltuvat syvään jokeen, jossa on voimakasta virtaus- ja jäänpainetta sekä niiden aiheuttamaa sysäyskuormaa? Patotyyppejä on paljon ja uusia patoja koskee tiukka patoturvallisuuslainsäädäntö (Mäkitalo 2013).
Vanhankaupunginkosken länsihaaran putouksen muodostaa kuusi metriä korkea holvipato, joka tukeutuu seinämuureihin, jotka ovat rakenteellisesti osa patoa. Sen takanaan pitämä vesimassa on valtava – joki on viisi metriä syvä Lahdenväylän kohdalla. Tätä purkuaktivistit ovat tarkoitushakuisesti verranneet matalan Keravanjoen pikkupatoon Tikkurilassa, jonka poistaminen oli tähän nähden vaatimaton urakka. Sekin tosin maksoi miljoona euroa (Ramboll 2019). Kuva: Markku Pekkinen
16. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden patoturvallisuusselvityksessä vuonna 2010 todetaan, että pato on erittäin heikossa kunnossa ja sen kivet pysyvät paikoillaan “vain niiden painon ja niiden välissä toimivan hammastuksen ja kitkan avulla”. Patoa vaadittiin kunnostettavaksi välittömästi, mutta mitään ei ole tapahtunut. Olisi luonnon kannalta järkevintä ja mahdollisesti myös taloudellisesti edullisinta purkaa pato joko kokonaan tai osittain eikä muokata itähaaraa ja tämän lisäksi kunnostaa vaarallista patoa.
VÄITE EI PIDÄ paikkaansa. Kirjoituksesta puuttuu viite, mutta siinä tarkoitetaan todennäköisesti PR Vesisuunnittelu Oy:n Peter Reiterin HSY:lle vuonna 2010 tekemää “alustavaa väliraporttia” (HSY 2010). Ongelma on nyt siinä, että raportissa patoa ei pidetä “erittäin heikossa kunnossa olevana” eikä sitä vaadita “välittömästi kunnostettavaksi” eikä itse pato ole ihmisille vaarallinen missään tilanteessa. Itse asiassa raportissa todetaan heti alussa padon tuhti rakenne: “padon palveluaikana se on kestänyt suurtulvat ja myös talvien jokijäärasitteet”, kritiikki koskee padon reunamuureja. Raportissa spekuloidaan valtavalla tulvatilanteella, jossa vedenpinta nousisi kymmenmetrisen reunamuurin yli tai mitä tapahtuisi, jos reunamuurista pääsisi vettä läpi. Sen ratkaisuksi ei ehdoteta historiallisen padon purkua vaan neulapadon kuntoonsaattamista (HSY 2010, 11) ja lisätutkimuksia, joita onkin tehty eikä niissä ole havaittu tarvetta mihinkään toimenpiteisiin. Neulapato sijaitsee puolestaan sillan pohjoispuolella. Sillä voidaan tarvittaessa rajoittaa virtaa, mutta on hyvin epätodennäköistä että vesi koskaan nousisi niin valtavasti, sillä joessahan on toinen haara. On mahdollista, että Kuusela on sekoittanut saaren pohjoiskärjen neulapadon ja historiallisen padon tai reunamuurin ja padon – tai sitten hän on vain luottanut purkuaktivistien puheisiin.
Sitä paitsi historiallisen holvipadon rakenteen idea on nimenomaan pysyä kasassa painovoiman, vedenpaineen ja lukkokivien avulla. Tällä periaatteella rakennettua patoja on yhä toiminnassa Rooman ajalta. Nämä ovat siis suunniteltuja piirteitä eivätkä huolenaiheita, joina Kuusela ne esittää. Varmemmaksi vakuudeksi: Helsingin kaupunki tutki patoa kesällä 2022 ja totesi viranomaistarkastuksessaan “ettei se [pato] vaadi toimenpiteitä, eikä ole huonokuntoinen” (HSY 2022). Sukelluskuvissa näkyvä betoni on eheää ja hyväkuntoista (BSC 2024). Tämä lienee eräs kuvaava esimerkki siitä, miten päättäjiä on peloteltu tässä kirjoituksessa tosiasioiden vastaisesti.
Sitowise on selvityksessään arvioinut eri purkuvaihtoehtojen kustannuksia. Pohjapatojen rakentamista vaativat vaihtoehdot ovat kukin kustannuksiltaan noin 1,5–2 miljoona euroa. Konsultit kuitenkin muistuttavat, että arviot eivät sisällä rakennusten, teiden ja siltojen vahvistuskustannuksia. Todellisia kustannuksia päästäisiin arvioimaan aikaisintaan tarjouskilpailun jälkeen. Padon purkamisesta syntyvät lisäkustannukset olisivat siis huomattavan suuret, vaikka ei ole edes varmuutta siitä, että toimenpiteet edistäisivät nykyisin jo hyvällä tolalla olevaa kalojen nousua. Itähaaran kunnostuskustannukset ovat vain 650 000 euroa. On siis selkeästi väärin väittää, että olisi edullisinta purkaa pato. Ja Kuuselan esillä pitämä osittainen purkuhan ei Sitowisenkaan (2023) mukaan ole mahdollista. Tämäkin asia oli tiedossa jo aiemmin.
17. “Vanhankaupunginkosken pato ole tuottanut energiaa enää viime aikoina lainkaan, eikä pienillä vesivoimaloilla ole merkitystä energiantuotannossa.”
PURKUAKTIVISTIT PAINOSTIVAT HELENIÄ sulkemaan vesivoimalan generaattorin 2019, vaikka pato voisi tuottaa edelleen päästötöntä energiaa. Nykyisen generaattorin teho on vain 1 MW. Sen kasvattamista voisi tutkia, voimaahan putouksessa on. Vesivoimala on merkittävä osa Suomen teollisuuden historiaa ja Helsingin kaupunginmuseoa. Se tulisi käynnistää uudelleen pelkästään jo nuorten museovieraiden pedagogiseksi vetonaulaksi. Voimalaitos on ainutlaatuinen teollisena dokumenttina Helsingissä ja se olisi tärkeä säilyttää toiminnallisena niin pitkään kuin mahdollista. Ei ole oikeastaan mitään syytä olla toimimatta toisin. Kalojen väitetty eksyminen turbiiniin voitaisiin suurelta osin estää suuntaamalla ja häkittämällä vedenottoaukko optimoidusti. Aktivistit saivat luonnonsuojeluun ja mainehaittaan vedoten turbiinin suljettua ja sen jälkeen ovat osoitelleet patoa tarpeettomana. Sekin unohtuu, että patoallas on HSY:n veden varmuusvarasto.
18. “Vuoden 2016 jälkeen yleinen mielipide on kääntynyt jokien ennallistamisen puolelle. Joet halutaan vapauttaa ja Vanhankaupunginkosken museopato on pahin este vaelluskaloille Vantaanjoessa eikä ilman padon purkamista hauras ja uhanalainen jokiluonto pääse palautumaan luonnontilaan. Patoja puretaan tällä hetkellä noin kolmessakymmenessä kohteessa valtionrahoituksen turvin. Esimerkiksi Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa, Virtaankoskella Sysmässä ja Kuusinkinjoella Kuusamossa. Projektit saavat rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta ja myös hallitusohjelmaan on kirjattu kalojen vaellusesteiden purkaminen.”
KUUSELAN TEESIT JOKIEN ennallistamisen vastatuulesta ovat täyttä harhaanjohtamista. Kukaan ei ole vastustanut jokien ennallistamista yleensä. Vanhankaupunginkosken yhteydessä on pyritty suojelemaan varhaista kaupunkimiljöötä. Vastaavia paikkoja ei Suomessa ole, varsinkaan sellaisia, jossa on vapaa alkuperäinen, luonnonmukainen koskihaara. Vantaanjoki on nyt Suomenlahden paras taimenjoki. Sen tilanne on jo nyt sama kuin Hiitolanjoen tilanne tulevaisuudessa.
19. “Helsinkiläiset haluavat vapauttaa kosken. Patoa puolustaa ilmeisesti vain muutama prosentti kaupunkilaisista. Helsingin Uutisten kyselyssä vuonna 2019 peräti 92 prosenttia vastaajista kannatti purkamista, ja vaikka verkkokyselyssä tulokset voivat vääristyä, on selvää, että meillä päättäjillä on velvollisuus kuunnella kaupunkilaisia ja käynnistää kunnollinen selvitys padon purkamisesta.” “Otin asian hoitaakseni.”
MITÄÄN LUOTETTAVAA JA tieteellisesti pätevää selvitystä kansalaisten mielipiteestä ei ole tehty. Kaupunkikuvan kannalta oleellisia päätöksiä ja arvioita niiden kannatuksesta ei voi tehdä tai varmistaa ilmaisjakelulehden epäluotettavien verkkogallupien pohjalta. Päättäjien velvollisuutena on tarkastella asiaa monipuolisesti ja informoida kaupunkilaisia totuudenmukaisesti. Media on tässä asiassa ollut purkuhanketta ajavan julkisuuden henkilön vietävissä ja siksikin tasapuolinen mielipiteenmuodostus on ollut vaikeaa.
Vuonna 2022 perustettu kansalaisjärjestö Pro Vanhakaupunki – Gammelstaden ry (PVG) aikoo ehdottaa alueen ottamista mukaan Unescon maailmanperintökohteeksi ja pelastaa alueen rapistumiselta. PVG toivoo, että suojelukaavaa noudatetaan eikä kulttuuria ja luontoa aseteta jatkossa vastakkain.
Vanhankaupunginkosken ainutlaatuinen miljöö on kokonaisuus, joka on suojeltu jälkipolville monella tasolla, sitä ei voi rikkoa. Kuva: Markku Pekkinen
20. “Ehdotan, että padon purkamisesta käynnistetään heti ihan oikea selvitys ja itähaaran kunnostuksessa otetaan aikalisä. Selvityksen lähtökohtana tulee olla Vanhankaupunginkosken museopadon purkaminen ja joen ennallistaminen luonnontilaan.”
EI, KYLLÄ AIEMMAT selvitykset ovat olleet “ihan oikeita” – ne ovat vain päätyneet johtopäätöksiin, jotka eivät ole tyydyttäneet purkuaktivisteja. Tuorein selvitys ei tuonut esille juurikaan uutta, jota ei olisi aiemmin tiedetty. Se lähinnä täsmensi mitä uusilla pohjapadoilla tarkoitetaan ja mihin ne sijoitettaisiin. Jotta uudesta koskesta saataisiin itäkosken tasoinen nousuväylä, sen täytyisi olla todella pitkä. Sitowise sijoittaakin ulommaisen uuden padon Lahdenväylän taakse, 260 metrin päähän nykyisestä padosta. Mistään ennallistamisesta ei ole kyse, tällaista koskea ei koskaan ole ollut, kuten karttakuvasta tämän tekstin lopussa ilmenee. Selvitys ei myöskään vastannut oleellisiin kysymyksiin hankkeen lopullisista kustannuksista.
Putouksessa ei ole kyse vain museoon liittyvästä “museopadosta” vaan toiminnallisesta rakenteesta, joka tuottaa HSY:n veden varmuusvesivaraston ja jota voidaan tarvittaessa käyttää sähköntuotantoon.
Yleisesti ottaen puhe joen “ennallistamisesta” on harhaanjohtamista. Siitä ei ole ollut kyse missään Sitowisen esittämissä skenaariossa. Alkuperäinen 1400-luvun koski oli kapea, lyhyt ja jyrkkä sekä maan kohoamisen vuoksi nykyisin vielä kolme metriä alkuperäistä jyrkempi. Kalojen nousu länsihaarasta on käynyt todennäköisesti mahdottomaksi jo kauan ennen nykyisten patojen rakentamista (Härö 2022). Jos joki oikeasti “ennallistetettaisiin”, kaikki rannan rakennukset tulisi purkaa ja todella harva kala nousisi.
1700-luvun ja 2020-luvun kartat päällekäin. Varhainen 1700-luvun kartta kertoo “Helsinge-forsin” kaksihaaraisen kosken läntisen haaran olleen alunperin kapea, lyhyt ja jyrkkä verrattuna itäkoskeen. Länsikoski ei näytä koskaan jatkuneen nykyisen sillan pohjoispuolelle. Sen jälkeen kartalle on merkitty sana “stilla vattnet” eli suvanto. Nykyisin koski olisi vielä metrejä jyrkempi maan nousun tähden, siitä ei voisi vaelluskala päästä helposti ylös – todennäköisesti olisi kokonaan mahdotonta, sillä Härön (2022) mukaan se oli sitä jo kartan piirtämisen aikoihin. Tästä jokainen voi johtaa, että hankkeessa ei ole kyse ennallistamisesta. Alue on nykyisin aivan erilainen ja kokonaan rakennettu. Padon purkuhankkeessa joesta on kaavailtu jonkinlaista uutta puuhamaa-koskea ylemmäksi, jopa seuraavan sillan taakse (Sitowise 4). Sellaista ei ole ollut koskaan olemassa. Moista voi toki ajaa – mutta argumentti “palauttamisesta” tai “ennallistamista” on heikko. Vanhan kaltaista ei voi palauttaa ja jos niin tehtäisiin, siitä ei kala nousisi. Kalatalousvelvoite ei siten ratkaisussa täyttyisi.
(Kuvalähde: Uusi kartta / Helsingin kaupungin karttapalvelu, kollaasin vanha kartta / Kansalliskirjasto Geometrisk Charta öfver Gammelstads ån med dess Forsar. Vanhan kartan kuva netissä: eFinland 2017 tai Lastuja Vantaanjoen historiasta 2017.)
Asiantuntijaorganisaation kompetenssin ohittamisessa on tehty tässä iso virhe. Sitowisen selvitystä lukuun ottamatta edellä luetellut faktat ovat olleet tiedossa jo Kuuselan kirjoittaessa tekstiään. Joten lieneekö kyse harhauttamisesta vai vain kyvyttämyydestä arvioida tietoa? Kukin päätelköön itse. Kummatkaan eivät ole parhaita piirteitä virkavastuulla toimivalle luottamushenkilölle.
Fakta on yhä sama kuin aiemmin: olisi paljon järkevämpää – ja halvempaa – viedä itähaaran kunnostus päätökseen. Lopputulos voi hyvin ilahduttaa myös seudun kalastajia. Tämä vaihtoehto on varmasti perustellumpi kuin yhä uusien selvitysten tekeminen. Varsinkin kun niiden tuloksena vaikuttaa olevan taas kerran, ettei patoa kannata purkaa.
Pro vanhakaupunki – Gammelstaden ry:n hallitus 10.3.2023
EDIT: Kieltä huollettu 13.3.2023 klo 20.17.
EDIT: Kaupunginmuseo korjattu vesivoimalan omistajaksi. 14.3.2023 klo 8.48
EDIT: Lisätty lähde vaellussiian vastavirtaan nousukyvystä 14.3.2023 klo 20.38
EDIT: Lisätty tieto siitä että Niagaran putousten ylittäneista kaloista harva vahingoituu 17.3.2023. klo 19.11
EDIT: Lisätty kollaasi ja karttalähteet 20.3.2023 klo 11.55
EDIT: Lisätty sana “esiintymisalueellaan” sedimenttiä koskevaan lauseeseen ja padon tarkastamiseen lähde. 4.4.2013 17.05
LÄHTEET:
ALUEHALLINTOVIRASTO (2022)
Helsingin kaupungille lupa Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostamiseen
Saatavilla:https://avi.fi/tiedote/-/tiedote/69935292, https://www.sttinfo.fi/tiedote/helsingin-kaupungille-lupa-vanhankaupunginkosken-itahaaran- kunnostamiseen?publisherId=69818103&releaseId=69935292 [Tarkistettu 9. 32023)
BSC Construction management (2024) Infoa padosta syyskuulta 2022. Word-dokumentti.
EFinland 2017: Saatavilla https://e-finland.ru/travel/city/gde-rodilsya-helsinki.html
ELY (2016) Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus: Lausunto Helsingin Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisesta. Saatavilla: https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/55/55c42e334509535ce2591f924cecbd7abae0f31c.pdf [Tarkistettu 9.3.2023]
FCG (2019) Vanhankaupunginkosken padon purkamisen yhteiskunnallisen kannattavuuden arviointi. Saatavilla: https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/62/62cd815b3cde224827da3752f17fa865f8122646.pdf[Tarkistettu 9.3.2023]
EDASI, ANNA (2020)
Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken padon yläpuolisten sedimenttien geokemiallinen koostumus ja määrä. Pro Gradu tutkielma Geotieteiden ja maantieteen osasto Geologia, HY.
Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/321772/Edasi_Anna_Pro_gradu.pdf?sequence=2&isAllowed= y [Tarkistettu 9.3.2023]
HELSINGIN KAUPUNKI (2018) Vanhankaupungin kosken itähaaran kunnostus. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:15. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-15-18.pdf
[Tarkistettu 9.3.2023]
HILL, W, Do Fish Travel Over Niagara Falls (And Do They Survive)? Saatavilla:
https://a-z-animals.com/blog/do-fish-travel-over-niagara-falls-and-do-they-survive/ (tarkistettu 17.3.2023)
HSY (2010) PETER REITER
Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken kivipadon alustava patoturvallisuusselvitys
HSY (2022)
HSY:n Pertti Luukkosen sähköposti Ralf Nymanille 30.6.2022 Saatavilla pyydettäessä.
HÄRÖ, MIKKO (2022) Luonto, kulttuuriperintö ja Vanhankaupunginkoski
Saatavilla: https://www.museovirasto.fi/fi/blogi/luonto-kulttuuriperinto-ja-vanhankaupunginkoski?[Tarkistettu 9.3.2023]
KOKKO, KAI; HÄKKÄNEN, MARTTI; PALONIITTY, TIINA JA VAARA, ELINA (2016):
Selvitys Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisen oikeudellisista edellytyksistä
Saatavilla:https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/42/42237e9095f17e77654b463dd24a4589974791b2.pdf [Tarkistettu 9.3.2023]
KOKKO (2023) Kai Kokon sähköposti Ralf Nymanille 8.3.2023 (Nähtävissä pyydettäessä).
KUUSELA, SAMI (2022)
Vapautetaan Vanhankaupunginkoski
Saatavilla: https://www.samikuusela.com/blogi/vapautetaan-vanhankaupunginkoski?
Tarkistettu 13.9.2022
LEPONIEMI, TIMO (2020): Vantaanjoki on noussut Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi – lähdevesipurojen varsi on hämmästyttävä, mutta tuntematon paratiisi. YLE. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11423750, [Tarkistettu 9.3.2023]
MÄKITALO, TUOMAS (2013) Maa- ja betonipadon rakenteet, toimivuus ja säädökset / TKK
Saatavilla: https://docplayer.fi/17877344-Tuomas-makitalo-maa-ja-betonipadon-rakenteet-toimivuus-ja-saadokset-diplomityo.html (Tarkistettu 10.3.2023)
NIEMINEN, ANJA (2021)
Laajalahti ja Vanhankaupunginlahti,
Saatavilla: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a233_osa2.pdf, s. 202–207.
(Tarkistettu 9.3.2023)
NIEMINEN, ELINA (2016) Pyydystä ja päästä -kalastus loppui kuolleisiin kirjolohiin – "Kalat väsytettiin ihan tappiin saakka" /YLE.
[Tarkistettu 9.3.2023]
PETA: Animal Rights Uncompromised: Catch-and-Release Fishing
Saatavilla: https://www.peta.org/about-peta/why-peta/catch-and-release-fishing/ (tarkistettu 7.3.2023)
RAMBOLL (2019)
Tikkurilankosken padon purku kiinnostaa kansainvälisesti
Saatavilla: https://fi.ramboll.com/media/rfi/tikkurilankosken-padon-purku-kiinnostaa-kansainvalisesti
(Tarkistettu 9.3.2023)
RINNEVALLI, RIKU: ARTELL, JANNE; IHO, ANTTI; KONU, HENNA; POKKI, HEIDI; LAURI AHOPELTO; HANNU OJANEN; MINNA KUOPPALA; SAIJA KOLJONEN JA PAULIINA LOUHI
Vaellusesteiden purkaminen osana vaelluskalojen elinympäristökunnostuksia
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 29/2021
Saatavilla: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/547478/luke-luobio_29_2021.pdf?sequence=7&isAllowed=y
(Tarkistettu 9.3.2023)
SITOWISE (2023)
Vanhankaupunginkosken padon purkamisen teknistaloudellinen esiselvitys / Helsingin kaupunki / kaupunkympäristön toimiala
VAPAA-AJAN KALASTAJALEHTI (2021)
Oulun Akionlahden kalojen kulkua helpotetaan pohjapadon kunnostuksella – pilottimaisella kokeilulla haetaan kokemusta merialueiden ennallistamiseen. Saatavilla: https://www.vapaa-ajankalastajalehti.fi/uutiset/oulunakionlahdenpohjapatoakunnostetaan291121// [Tarkistettu 9.3.2023]
VESIHALLITUS (1986): Pohjapatojen suunnittelu. Vesihallituksen monistesarja Nro 336.
Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/329062/Vesihallituksen%20monistesarja%20336.pdf?sequen ce=1&isAllowed=y [Tarkistettu 9.3.2023]