Pro Vanhakaupunki – Gammelstaden ry. tuo keskusteluun uutta tietoa padosta ja tarkastelee bloggauksensa opponointia.

Vanhankaupunginkoski on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät Helsingin kaupungin historia ja Suomen teollinen historia, luonto sekä nykyaika, kuten ympäristön kehittyvät kaupunginosat. Tällaista ei ole säilynyt muualla Euroopassa (FCG 2019, 26–27). Miljöö on aina innostanut myös taiteilijoita. Maalaus: Taisto Helenius 2022.

JULKAISUVAPAA 19.4.2023 klo 12.00

Nettiin on ilmestynyt kivikauteen erikoistuneen arkeologin Mikael A. Mannisen kommentaari Pro Vanhakaupunki – Gammelstaden ry:n (vastedes PVG ry.) 14.3.2023 julkaisemaan analyysiin. Siinä pohdimme kunnallisen päätöksenteon tietopohjaa opponoimalla kohta kohdalta kaupunkiympäristölautakunnan jäsenen Sami Kuuselan blogikirjoitusta Vanhankaupunginkosken putouksesta, miljööstä ja padon purkusuunnitelmasta.

Analyysissä ilmeni, että Kuuselan esittämästä kahdestakymmenestä väitteestä 19 on virheellisiä. Näillä väitteillä on vaikutettu aktiivisesti muihin päättäjiin, mitä kritisoimme.

On hienoa, että Mikael Manninen osallistuu keskusteluun, mutta hän ei kuitenkaan kommentissaan kumoa mitään esitettyä eikä tuo asiaan uutta valoa, vaan toistaa aiempia käsityksiään – ja palaa oudosti aina kalatalouteen, joka ei tässä tapauksessa ole ollut se ongelma. Mannisen argumenttien suurin ongelma kuitenkin on, että hän on tehnyt rakennusperinteestä syntipukin, jota vastaan käydään periaatteellista sotaa “luonnon edustajina”. 

Manninen on aiemmissa kirjoituksissaan omistautunut tälle kulttuuriselle sodalle ja pyrkinyt paljastamaan “putouksen historian rumuuden”. Hän on muun muassa kertonut selvittäneensä Helsingin kaupungin tuottaneen Vanhankaupungin padolla kuntalaisilleen sähköä ja puhdasta vettä laittomasti ja luvatta vuosikausia. Kirjoituksissa on kaikki kivet käännetty ja aseteltu sopivaan riviin. Se on vaatinut joskus totuuden muuntelua esimerkiksi padon hyödyllisyydestä sähköntuottajana ja padon kunnon kuvailussa, kuten alla käy ilmi. Näitä tietoja on sitten liikkunut mediassa ja ne ovat todennäköisesti olleet myös alunperin arvioidun päättäjän bloggauksen lähteinä. Näin tärkeitä asioita ei saisi edistää heikolla faktapohjalla.

Päättäjän tulee perustaa parhaaseen saatavilla olevaan tietoon.

Painostusyhmän viestintään päättäjien tulee suhtautua lähtökohtaisen kriittisesti ja tarkistaa esitettyjen tietojen lähteet. Tämä vaatimus kohdistuu myös meihin. Siksi väittämiemme yhteydessä on perustelu – ja lähde aina, kun se on mahdollista.

Pro Vanhakaupunki – Gammelstaden ry:n mielestä Kuninkaankartanon saaren alue on varhaisteollinen miljöö, jolla olisi mahdollisuuksia nousta kunnostettuna aina maailmanperintökohteiden luokkaan saakka. Kyse on Euroopankin mitassa ainutlaatuisesta alueesta. Meillä on velvollisuus säästää se jälkipolville.

Haluamme painottaa, että putouksen purkuhanke ei ole vain putouksen purkuhanke, siinä luotaisiin myös uutta, epäaitoa ja epähistoriallista. Viikintien sillan toisella puolella ei koskaan ole ollut koskea, vaan pitkä suvanto. Tässä hankkeessa kaavaillaan sinne kuljetettavan muualta ja paikalleen aseteltavan yli 1000 kuorma-autollista kiviä uudeksi keinokoskeksi. Uskomme, että hankkeen mahdottomuus ja mielettömyys paljastuu kun perehtyy asiaan hetken. Tarjoamme tässä siihen yhden tilaisuuden.

• • •

Manninen avaa nettikirjoituksensa räyhäkkäästi: “Kun luin tekstin läpi, kävi kuitenkin selväksi, että yhdistyksen oma blogikirjoitus ei kestäisi aiheeseen perehtyneen faktantarkistusta.” 

Hurjaa väitettä tarkastellaan seuraavassa seikkaperäisesti. Teksti on pitkä ja raskas, mutta se on välttämätöntä – tässä asiassa tosiasiat eivät ole kootusti yhdessä missään.

Ensin esitetään Mannisen poimima LAINAUS Kuuselan blogista jota hän haluaa puolustaa. Sitten Mannisen faktantarkastus analyystamme ja lopuksi kommentoimme Mannisen väittämiä.

---

1.

“PATO VOIDAAN POISTAA AINAKIN OSITTAIN, EIKÄ TÄSSÄ OPERAATIOSSA KATOA NÄKEMYKSENI MUKAAN LIIKAA MUISTOJA VANHASTA HELSINGISTÄ.” (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Ensimmäisessä kohdassa Pro Vanhakaupunki lähinnä esittää vain tästä Kuuselan näkemyksestä eriävän näkemyksen. Lisäksi he viittaavat yli vuosi kritisoimansa kirjoituksen jälkeen ilmestyneeseen Sitowisen (2023) raporttiin, jossa todetaan, ettei osittainen purkaminen ole mahdollista. Se, että jälkeenpäin on tullut lisätietoa, tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä sitä, että Tikkurilankosken padon nykytilan kaltaisen osittain purkamisen mahdollisuus on Vanhankaupunginkoskella poissuljettu. Muihin rakenteisiin kuin itse patoseinämään ei Vanhankaupunginkoskellakaan tarvitse kajota. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI EDELLISESTÄ:

Faktantarkastus ei ala kovin mallikkaasti. Se, ettei holvipatoa voi purkaa osittain, ei ole ”lähinnä vain eriävä näkemys” vaan ihan tosiasia. Eikä se myöskään ole “jälkeenpäin tullut lisätieto”, vaan holvirakenne on ollut tiedossa koko ajan. Uusi selvitys oli turha siksi, että asia on jo moneen kertaan selvitetty ja uuden selvityksen tilaamiseen vaikutti myös käsittelemämme Kuuselan vuodentakainen kirjoitus. Manninen ei ole näkevinään yhteyttä. 

Manninen ohittaa sen, että kyse ei ole kenenkään muistoista vaan siitä, että kulttuurihistoriallisen miljöön arvo perustuu yhtenäiseen alkuperäisyyteen (FCG 2019, 9) ja että kyseessä on “eheä laitoskokonaisuus, jollaista ei ole säilynyt edes muualla Euroopassa” (Mt., 26). Jos eheys rikotaan, se ei enää ole eheä. Arvo häviää, kuten selvityksissä on todettu.

Manninen sivuuttaa myös sen, että rakennusteknisesti tämän padon sivuseinämä on osa patoa (HSY 2010), itseasiassa padon sementtimuurikin jatkuu sivusuunnassa lautakannen alle (Bsc 2023). Tällaista kokonaisuutta, jossa ei ole täysin erillistä patoseinää ei ole niin helppo purkaa kuin mitä purkuaktivistit ovat antaneet ymmärtää. Tämä ei ole ainoa asia, joka Manniselle näyttää padossa olevan vierasta. Asiaa selvitetään tarkemmin kohdassa 4.

FAKTA 1: PUTOUSTA EI VOI PURKAA OSITTAIN

2.

“ONNEKSI VEDEN PINNAN LASKU VOIDAAN ESTÄÄ HELPOSTI POHJAPADOLLA, ELI PADON YLÄPUOLELLE RAKENNETTAVALLA PIILOSSA PYSYVÄLLÄ PADOLLA, JOKA EI HAITTAA KALOJA, MUTTA PITÄÄ VEDEN RIITTÄVÄLLÄ KORKEUDELLA.” (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Toista esille nostamaansa kohtaa Pro Vanhakaupunki kutsuu ”keskeiseksi vääräksi väittämäksi” ja on sitä mieltä, että ”heikoimmin uivat kalat eivät pääsisi näiden uusien esteiden yli sen paremmin kuin itäkoskessakaan.” Nämä yhdistyksen väitteet perustuvat selkeästi väärinymmärrykseen. Vastaavien pohjapatojen rakentaminen virtavesikohteissa on arkipäivää juuri kalankulun turvaamiseksi, ja ne ovat mm. ympäristöhallinnon suositusten mukaisia (ympäristö.fi 2020). Tämä on myös syy sille, että niitä Sitowisen padon purkamista koskevassa esiselvityksessä suositellaan. Myöskään Pro Vanhankaupungin väite, että pohjakynnys ”edellyttäisi sillan rakenteiden ja joen alajuoksun uudelleenrakentamista” ei löydä tukea em. selvityksestä. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI EDELLISESTÄ:

Faktantarkistus kompastuu tässäkin omiin jalkoihinsa. Kuuselan ja aktivistien keskeinen väärä väittämä on mielestämme ollut, että pinnan lasku voidaan estää helposti pohjapadolla, ei se että uusista patorakennelmista voi olla haittaa, vaikka totta sekin on (Vapaa-ajan kalastajalehti 2021). Ja niitä uusia patorakennelmia ehdotetaan nyt siksi, että joen pinta ei romahtaisi, jos vanhaa historiallista patoa vahingoitettaisiin. Ei sen takia, että niistä olisi kalojen kululle muuten jotain hyötyä. 

Uusilla padoilla kompensoitava pudotus on tässä joessa niin suuri, että patoja tulisi olla useampia, jottei niistä tulisi uusia nousuesteitä. Kun itäkoskikin on joillekin kaloille este, miksi vastaava tai suurempi jyrkkyys ei olisi este länsihaarassa? Ei tässä ole mitään väärinymmärrystä vaan pelkkää logiikkaa. Skenaario 3 johtaisi todennäköisesti varsin jyrkkään uusiokoskeen heikompien nousukalojen kannalta.

Selvityksessä todetaan, että skenaariossa 4 sillan rakenteita ja alajuoksua täytyy rakentaa uudelleen (Sitowise 2023, 66), sillä vedenpinta laskee purkamisen seurauksena yli puoli metriä Lahdenväylän kohdalla (mt. 40). Näitä siltojen, rakennusten ja väylien kunnostuskustannuksiakaan ei ole laskettu mukaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä vieläkään kustannusten määrää, vaikka sen tuli olla uuden teknistaloudellisen selvityksen keskiössä. 

Hankkeen halppoudesta: “Louhintatarve n. 550 m3, joka voidaan hyödyntää tarvittaviin täyttöihin. Kokonaistarve täytöille n. 6 700 m3 ja koskialueen muotoiluun tarvittavan kivimateriaalin tarve lisäksi n. 4 000 m3” (Sitowise 2023, 27). Yhteensä siis 10 150 kuutiota. Määrän massiivisuudesta saa käsityksen vertaamalla sitä olympialuokan uima-altaaseen, joka on tilavuudeltaan 2 500 kuutiota. Kyseessä olisi siis yli neljä altaallista. Kiviasema.fi:n mukaan yksi kolmiakselinen kuorma-auto voi kantaa 8.5 kuution kivikuorman. Siitä tulee aikamoinen rekkajono.

— Mihin tarvitaan 1194 kuorma-autollista uusia kiviä?
— Helppoon hankkeeseen Vanhankaupunginkoskella.

Olisi myös nykyisen käytännön mukaan arvioitava, mikä tällaisen ”luonnonteon” ilmastovaikutus olisi. Missä sellainen arvio on? Sellaista ei ole.

FAKTA 2: PINNAN LASKUA EI VOI ESTÄÄ UUSILLA PADOILLA “HELPOSTI”

3.

“UUSI TIETO HÄLVENTÄÄ MUSEOPADON PURKAMISESTA AIHEUTUVIA HUOLIA, MUTTA MYÖS PADON PUOLUSTAJIEN NÄKEMYKSIÄ TULEE KUUNNELLA KUNNIOITUKSELLA.” (MANNISEN LAINAUS SAMI KUUSELAN BLOGISTA) (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki toteaa, että ”ei ole mitään sellaista selvitysten jälkeistä “uutta tietoa”, joka olisi muuttanut tilannetta niin, että Sitowisen (2023) raporttia olisi tarvittu”. Tämä väite perustunee kehäpäätelmään, että uutta tietoa ei ole, koska yhdistys on omassa tekstissään pyrkinyt osoittamaan, ettei uutta tietoa ole. Samassa yhteydessä tekstissä kuitenkin todetaan, että ”eikö uusi tieto enemmänkin puolla putouksen säilyttämistä?” Eli uutta tietoa yhdistyksenkin mielestä kuitenkin on. Pro Vanhankaupungin kritisoimassa Kuuselan blogissa tätä uutta tietoa on puolestaan pyritty tuomaan esiin. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Mannisen argumentointimetodi alkaa hahmottua: muunnellaan opponoinnin väittämää ja sitten torjutaan tämä oma muunnelma. Eihän analyysissamme suinkaan väitetty, ettei uutta tietoa ole, vaan että sellaista uutta tietoa ei ole mikä puoltaisi putouksen tuhoamista. Olemme tuoneet esiin, että uutta tietoa on, mutta se puoltaa säilyttämistä. 

Sen sijaan lautakunnan jäsen Sami Kuuselan kirjoituksessa ei ole tuotu esille uutta tietoa, vaan vain väitettiin sellaista olevan olemassa. 

Uusi tieto kertoo padon olevan kunnossa (HSY 2022, 2023) ja että länsihaaran luontainen jyrkkyys on huono lähtökohta kalojen nousulle (Härö 2022) ja että itähaaran kunnostus ratkaisee hyvin jäljellä olevia ongelmia (Helsingin kaupunki 2018). Kaikkein uusin tieto kertoo, että pato on vedenalaisilta osiltaan moitteeton ja on rakenteeltaan jämäkkä. Seuraavassa kohdassa PVG ry:n infografiikka selventää padon massiivisia rakenteita ja mittasuhteita. Tätä järkälettä on keskustelussa ihan tosissaan verrattu Keravanjoen vaatimattomaan louhepatoon ja yksiuomaista jokea kaksiuomaiseen – rinnastettu siis sellainen joki, josta kala pääsee ylös toista reittiä sellaiseen, jossa tällaista toista reittiä ei ole. 

FAKTA: EI OLE SELLAISTA UUTTA TIETOA JOKA “HÄLVENTÄISI HUOLIA”

4.

“PELKKÄ KOSKEN ITÄHAARAN KUNNOSTUS ON OPERAATIONA SUHTEETTOMAN KALLIS SUHTEUTETTUNA SILLÄ SAAVUTETTAVIIN HYÖTYIHIN, VARSINKIN KUN PATO ON HUONOSSA KUNNOSSA JA SE ON KORJATTAVA LÄHIVUOSINA.“ (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki katsoo, että ”pato on Helsingin kaupungin viimeisimmän tarkastuksen mukaan kunnossa, eikä se vaadi toimenpiteitä” ja viittaa vuoden 2022 vuositarkastuksesta HSY:lta saamaansa tietoon. Se mitä unohdetaan mainita, on, että padolla tehtävissä vuositarkastuksissa padolla vain käydään ja katsotaan silmämääräisesti, onko vedenpinnan yläpuolisissa osissa mikään muuttunut sitten edellisen vuoden.
Onkin painotettava, että edellinen kerta kun pato on otettu esiin myös ylävirran puolelta ja padon kuntoa on tarkasteltu kokonaisuudessaan, oli vuonna 1939 (Vesilaitos 1940). Tällöin kosken läntinen haara tyhjennettiin, rakennettiin kosken niskalle paikalla edelleen näkyvä neulapato varapadoksi ja todettiin vanhan kivipadon olevan huonossa kunnossa: ”Samalla aikaa kun varapatoa rakennettiin, korjattiin myös vanha ja hyvin huonossa kunnossa ollut kivipato injektoimalla ja varustamalla se vedenpuolella tiiviillä betonikuorella.” Tätä betonikuorta ei ole sitten vuoden 1939 uusittu eikä muitakaan korjauksia ole tehty. Patoa alajuoksun puolelta katsoessa näkyvä kivien välistä vuotava vesi osoittaa, että yli 80 vuotta sitten tehdystä betonikuoresta ei ole paljoa jäljellä. Samassa yhteydessä Pro Vanhakaupunki esittää, että ”Padon purkaminen tarkoittaa itähaaran menettämistä nousuväylänä”. Tämä on väärä väite, joka sivuuttaa kokonaan sen mitä Sitowisen tuoreessa selvityksessä suositelluissa skenaarioissa 3 ja 4 kerrotaan pohjakynnysten vaikutuksesta itähaaraan (Sitowise 2023). (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista) 

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Tämä kohta on koko tämän bloggauksen olennaisin ja vastauskin siksi laajin. Tässä kohtaa Manninen siirtyy johonkin, joka on faktantarkastuksen vastakohta: perättömyyksien levittämiseen. Manninen väittää, että kaupunki on vain silmämääräisesti käynyt tarkastamassa pinnan yläpuolisia osia Talvisodan jälkeen ja että “betonikuoresta” ei ole paljoa jäljellä.

Paikalla säännöllisesti käyneen kaupungin pestaaman sukeltajan lausuma on Mannisen väitteen kanssa ristiriidassa: “Olemme tutkineet patoa muutamaan otteeseen ja viimeksi sukellettiin 2022 syksyllä. On myös videomateriaalia, pato on ikäisekseen jopa hämmästyttävän hyvässä kunnossa.” (BSc 2023). 

Vaikuttaa siltä että Mannisen keskeinen väittämä vedenpinnan yläpuolisesta silmämääräisesta tarkastelusta ei ole totta. Tämän bloggauksemme kuvat puhukoon puolestaan.

KUVA 1

Kuvassa näkyy ehjä betoniosa päältäpäin ja todetaan se hyväkuntoiseksi, kuvassa 4 tarkastellaan asiaa pinnan alta. “Betonikuoresta ei ole paljoa jäljellä”, väittää kuitenkin Manninen faktantarkastuksessaan. Hän päätellee uloimpien kivien yläraoista valuvan veden tulevan koko putouksen läpi ja siksi uskoo putouksen olevan kokonaan hajalla. Mannisella on paljon tällaisia hätäisiä johtopäätöksiä. (Kuva: Uponor 2022)

Myöskään ei pidä paikkaansa, että patorakennelma olisi kovin heikossa kunnossa, kuten purkuaktivistit ovat toistuvasti viestittäneet. Vanhakin “alustava kuntotarkastus” (HSY 2010) kehoitti puuttumaan ennemmin muihin rakenteisiin kuin itse patoon: sivuseinää olisi vahvistettava suurtulvan varalta ja tarkasteltava muitakin kuin päältä näkyviä saumoja. Näin on tehty säännöllisesti. Eikä niissä ole korjaustarvetta havaittu (HSY 2023). Näitä tutkimuksia Manninen vähättelee. Tosiasiassa sukelluksissa padon on havaittu olevan “betoniosuudeltaan ikäisek- seen erittäin hyvässä kunnossa, ja betoni on kiinnittynyt hyvin kiinni reunakiviin” (Uponor 2022, 10).

KUVA 2. Infograafimme selkeyttää asiaa. Harvemmin on nähty sivuleikkausta kiistanalaisesta padosta. Pato on järkälemäinen, se on paksuudeltaan viisimetrinen ja korkeudeltaan kuusimetrinen, 24 metriä leveä monumentti, jossa on tiivis ja hyväkuntoinen betoninen takaseinä. Betoni ulottuu sivusuunnassa myös länteen aina lankkukannen alle (BSc 2023). Betoniseinämän syvyyttä ei tunneta, mutta suurimmat kivipaadet sen sisällä ovat jopa nelimetrisiä. Kivet ja paadet muodostavat itseään tukevan kaariseinän. Vettä valuu ylhäältä pienempien päällyskivien raoista, ei putouksen läpi. Infograafin mittakaava ei ole aivan tarkka, mutta se on piirretty kaupungille tehdyn sukellustutkimuksen luonnoksen pohjalta (Uponor 2022) 

Manninen on esittänyt myös YLEllä tosiasiaksi, että ennen sotia pato todettiin hyvin huonokuntoiseksi ja sen jälkeen se on vain “kulunut” ilman sen suurempia tarkastuksia.  Uusimmissakin sukelluskuvissa näkyy veden alla hyväkuntoinen betonimuuri, josta hänen mukaansa ei siis pitäisi olla juuri mitään jäljellä. Manninen on todennäköisesti sekoittanut ennen sotia valetun betonitukimuurin ja muurauslaastin ylimpien kivien päällysraoissa. Laasti on ravistunut, putouksen betoniseinämä ei ole. On ikävää, että asiaa on ajettu mediassakin näin heikolla tietopohjalla.

Purkuaktivistien päättäjille ja mediaan levittämät erheelliset tiedot siitä, että pato pysyy hädin tuskin pystyssä ovat siis ristiriidassa säännönmukaisten ja asiallisten viranomaistarkastusten kanssa. Mutta ne päätöksentekoon ne ovat osaltaan ehtineet valitettavasti vaikuttaa. Tämä tulee korjata.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun tässä asiassa komealla otsikolla “faktantarkistus” tehdään jotain ihan muuta. 

Edellinen oli jo mainittu YLEn aluetoimituksen artikkeli, jossa putouskriittisten juttujen jatkumona padonpurkajien oma raati “tarkisti faktoja” putouksen hajottamista kiivaasti ajavan näyttelijä Jasper Pääkkösen avustuksella ja kehysti vastakkaista kantaa edustavien perustelut nettihuhuiksi. Oikea journalismi tutkii, tässä hutkittiin olkinukkeja urakalla. Innoittajana taisi olla juuri aiemmin julkaistu yhdistyksemme kysymys-vastaus-yhteenveto tutkimuksista. Yhdistyksemme näki suurta vaivaa tutkimukseen pohjaavan yhteenvedon kokoamisessa ja tuottamisessa lähteistettynä, jotta mediassa voitaisiin viimein käsitellä asiaa eri näkökulmista. YLEn jutun jälkeen sosiaalisessa mediassa on kymmeniä kertoja viitattu siihen, että mainitussa YLEn artikkelissa on yhteenvetomme osoitettu “vääräksi”. Peli on ollut likaista ja YLEn ohjelmatoiminnan säännöstö on tässä yhteydessä yhteydessä hieman venynyt. 

Sitowisen (2023) laskelmissa on esitetty pelkästään suunnittelu- ja purkamiskustannuksiksi yli kolme miljoonaa euroa. Muita kustannuksia ei ole pystytty arvioimaan. Päälle tulisi ainakin poraaminen, räjäyttäminen, louhiminen, uusien patojen konstruointi sekä töyräiden rakentaminen, oikeudenkäyntikulut sekä kuljetuskustannukset. Sekä hankkeen epäonnistumisen riski.

Padon purkamisen aiheuttama itähaaran merkityksen menettäminen nousuväylänä ei ole PVG ry:n väittämä, vaan aiempien selvitysten tieto. Myös Sitowise huomauttaa, että kaikissa ”skenaariossa länsihaarasta muodostuu päävirtausreitti, jolla on vaikutusta itähaaran virtaamiin” ja ehdottaa jatkosuunnittelua (Sitowise 2023, 64). Tämä on loogista, sillä loppukesästähän kun kalojen nousu alkaa kiihtyä, länsihaara näyttää usein kuvan 3 kaltaiselta. Putouksen pato tuo kalojen tarvitseman virtaaman itäkoskeen. Sitowisen selvitys on teknistaloudellinen, se ei ollut kalataloustutkimus, viitteet puuttuvat siinä näistä kohdin. Siksi olemme aiempien selvitysten varassa, paras tieto yhä on: “Padon purkamisen myötä itähaara menettäisi merkityksensä ja kalojen nousu siirtyisi länsipuolelle” (mm. FCG 2019, 8).

Yhteisillä rahoilla toteutettavien hankkeiden kustannuksilla on usein taipumus nousta, joskus rajustikin. Kukapa pystyy sanomaan, kuinka paljon joen pinnan laskeminen tulisi edellyttämään siltojen ja rakennusten perustusten uudelleenrakentamista? 

Kustannusten suuruudesta ei päästäne jyvälle ainakaan ennen kuin rakennusyhtiöiltä saadaan tarjouksia korjausurakoista. Tässä mielessä Sitowiselle annettu toimeksianto ei täyttynyt: päättäjillä ei ole käsitystä mitä hanke lopulta maksaisi.

Itähaaran korjaamisen on arvioitu maksavan vain 650 000 euroa, mutta Sitowisen selvityksen mukaan padon purkamisen halvinkin versio maksaisi vähintään 1 530 000 euroa. Padon purkaminen maksaisi siis ainakin kolme kertaa enemmän kuin itähaaran parantaminen, jota on väitetty suhteettoman kalliiksi. Arvio on maltillinen, sillä Keravanjoen pikkupadon purkaminen maksoi miljoonan (Ramboll 2019), eikä siinä louhittu kalliota eikä siirrelty suuria määriä maa-ainesta, tai “muotoiltu” kokonaan uusia koskia, kuten tässä suunnitelmassa tehdään (Sitowise 2023, 26). 

Jos Keravanjoen toteutuneita kustannuksia pitää mittarina, skenaario 4:ssä on kokonaisuudessaan kyse todennäköisesti yli viiden miljoonan euron hankkeesta. Summa voi kasvaa tästä, sillä FCG (2016, 10) varoittaa että kalatalousvelvoitteen noudattamisvaade saattaa johtaa vielä “huomattaviin toteuttamiskustannuksiin”. Uuden keinotekoisen kosken tulisi siis toimia suurin piirtein yhtä hyvin kuin nykyisen itäkosken. Kuka kantaa vastuun tästä?

Sitowisen raportti ei myöskään huomioi aiempien raporttien varoitusta: “Jos padon purkamisen valmistelua päätetään kuitenkin jatkaa, tulee siihen liittyvä prosessi olemaan pitkä: monet selvitykset, suunnitelmat, valituskierrokset, kaavamuutokset, lainmuutokset, itse suunnittelutyö, purkamistyö, ennallistamistoimet jne. vievät aikaa. Prosessin pituus korreloituu suoraan myös hankkeen kustannuksiin” (FCG 2019, 33). Näille tulisi myös saada jokin hintalappu päätöksen teon pohjaksi. 

FAKTA 4: PATO EI TARVITSE SUURIA KORJAUKSIA JA ITÄHAARAN KUSTANNUKSET EIVÄT OLE “SUHTEETTOMIA”

5.

“KUN ASIA ESITELTIIN MEILLE LAUTAKUNNAN JÄSENILLE, ANNETTIIN TAUSTAMATERIAALIKSI VUONNA 2016 TEHTY SELVITYS PADON PURKAMISEN OIKEUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ. SELVITYKSESSÄ LISTATTIIN MONTA PADON PURKAMISESTA AIHEUTUVAA VAARAA, MUTTA ONNEKSI LÄHES KAIKKI RAPORTIN ESITTELEMÄT RISKIT ON KUMOTTU MYÖHEMMISSÄ SELVITYKSISSÄ JA TUTKIMUKSISSA.”  (MANNISEN LAINAUS SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki vetoaa professori Kai Kokon sähköpostiviestiin, ja siitä irrotettuun ja yhdistyksen itse kehystämään virkkeen osaan: ”Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan tämän oikeudellisen selvityksen jälkeen ei ole tullut esille “sellaisia faktoja, jotka kumoaisivat aiemman oikeudellisen arvion asiassa”. Koska lause on irrotettu yhteydestään, on sen merkitystä vaikea arvioida. YLE:n haastattelussa Kokko on kuitenkin avannut näkemyksiään laajemmin (Marttinen 2022). Haastattelun lopuksi hän suosittelee uutta oikeudellista tarkastelua: ”Oma suositukseni on, että nyt patoon liittyen tehdään osallistava vaikutusten arviointi, jossa tarkastellaan kolmea hankevaihtoehtoa. Nollavaihto, eli ei tehdä mitään. Ykkösvaihtoehto, eli itähaaran muutoksen toteuttaminen. Ja kakkosvaihtoehto eli padon purkaminen. Näiden uusien tietojen valossa voidaan sitten tarkastella jälleen oikeudellisesti, mikä vaihtoehdoista on mahdollinen ja onko purkamiselle edellytyksiä.” (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:
Kuusela sotki tässä asioita, ei oikeusselvityksessä listattu vaaroja, vaan selvitettiin vesiluvan, rakennussuojelun ja luonnosuojelun juridisia perusteita. Manninen sotkee lisää. YLEn juttuun kerättyyn purkumiesten raatiin istutettu Kokko totesi sielläkin selvästi: laki ei ole muuttunut. Kirjeessään hän kommentoi juuri samaa asiaa. Oikeusnormit eivät ole muuttuneet. Mutta hänen tiedossaan ei ole myöskään uusia faktoja, jotka muutaisivat tulkintaa. Kenen tiedossa sellaisia on? Ei kenenkään. Kokko jatkaa:

Tällaisen historiallisen padon purkaminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Jos tutkimuksissa on uusia faktoja nyt ilmennyt tai vanhat faktat ovat tarkentuneet, voidaan siltä pohjalta tehdä uusi oikeudellinen selvitys. Uusi selvitys faktoista ei kuitenkaan tarkoita, että oikeudellisen arvion lopputulos välttämättä muuttuu, kun tulkittavat pykälät ovat samoja – Kai Kokko ke 8.3.2023 (lihavointi toimituksen)

Tässä ei ole ristiriitaa, eikä mitään ole irrotettu kontekstistaan. Voihan asioita toki aina selvittää, mutta kun edellinen selvitys on muutaman vuoden vanha eikä sen jälkeen mikään fakta ole muuttunut ja laki on pysynyt samana, on vaikea nähdä sellaiselle tarvetta. Kukaan ei toki estä tekemästä laajoja selvityksiä vaikka vuosittain, mutta veronmaksaja ei ole enää oikea laskutusosoite kun lasku lähtee.

Jos Manninen itse tietäisi jonkun uuden yhteiskunnallisen tarpeen tai uuden tosiasian ilmenneen, niin hän olisi sen varmaan kertonut itse. Suojelukaava on niin vahva, että käytännössä tarvittaisiin jokin edellisten selvitysten jälkeen tapahtunut merkittävä muutos esimerkiksi historiallisessa arvossa tai kalatalousvelvotteen toteutumisessa. Sellaista ei ole esitetty. Manninen vaikuttaa toivovan, että tilataan uusia selvityksiä, kunnes toivomansa syy muuttaa lakia jostain löytyy. Laista ja sen muuttamisen edellytyksistä on tietoa kohdassa 8.

On harmillista, että Manninen ei suhtaudu käyttämiinsä lähteisiin tämän kriittisemmin, vaan tulkitsee suoraan edukseen kaiken löytämänsä ja syyttelee sitten opponentteja kirsikanpoiminnasta. Kritiikki on hyvä asia, mutta jokin asiallinen peruste siihen olisi syytä olla.

FAKTA 5: MIKÄÄN EI OLE MUUTTANUT OIKEUDELLISEN SELVITYKSEN STATUSTA

6.

“JOS VANHANKAUPUNGINKOSKEN PATO PURETAAN HOLTITTOMASTI VAIKKAPA RÄJÄYTTÄMÄLLÄ, OPERAATIOSTA KÄRSIVÄT SEKÄ HISTORIALLISET RAKENNUKSET ETTÄ HERKKÄ JOKILUONTO. SIKSI VIRRAN VAPAUTTAMINEN TULEE TEHDÄ TARKASTI SUUNNITELLEN, ETTEIVÄT UHKAKUVAT TOTEUDU.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki toteaa, että ”kukaan ei ole missään vaiheessa ehdottanut virran suunnittelematonta vapauttamista saati padon räjäyttämistä holtittomasti!” Vaikka räjäyttämistäkin on somekeskusteluissa esitetty, on sellaisen vahingollisuudesta helppo olla yhtä mieltä sekä Sami Kuuselan että Pro Vanhankaupungin kanssa. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista) 

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:
Ongelmanahan tässä oli, että räjäyttämistä käytettiin Sami Kuuselan tekstissä retorisena täkynä ohjaamassa muita päättäjiä kuvittelemaan, että näinhän tämä sujuu: ei räjäytetäkään, vaan tehdään purku hallitusti. Kukaan ei ole ehdottanut hallitsematonta purkua – saati padon räjäyttämistä. 

FAKTA 6: OIOTTIIN ITSE KEKSITTYJÄ VÄITTÄMIÄ

7.

“PADON PURKAMISESTA ON VÄÄNNETTY HELSINGISSÄ VUOSIKAUSIA.” (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Tästäkin Pro Vanhakaupunki on samaa mieltä. Sen sijaan on vaikea ymmärtää miksi yhdistys heti perään esittää, että asiaa ei pitäisi selvittää perinpohjaisesti ennen päätöksentekoa. Toistaiseksi jokainen padon purkamisen tiimoilta teetetty selvitys on antanut vastauksia eri kysymyksiin ja käyttänyt erilaisia kysymyksenasetteluja. Näin vaikutuksiltaan merkittävässä hankkeessa asiat on selvitettävä perinpohjin. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista) 

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:
Ei tästäkin, vaan pelkästään tästä. Lautakunnan jäsen Sami Kuuselan kahdestakymmenestä esitetystä väittämästä 19 oli heikkoja tai vääriä. Tämä oli oikein: Väännetty on. Mutta se “vääntäminen” on juuri näiden loputtomien selvitysten tilaamista, eikä se lopu tilaamalla niitä lisää. Rahat tarvitaan muualla, kuten luonnonsuojelussa, kalojen kulun edistämisessä ja alueen kipeästi kaipaamassa entisöinnissä. 

Merkitykselliset asiat on selvitetty, eikä niitä tarvitse enää uudelleen selvittää veronmaksajien rahoilla. Haitat ylittävät hyödyt ja lain mukaisia edellytyksiä purkamiselle ei ole. Asian luulisi olevan käsitelty.

Jos Mannisen tarkoitus on kirjoittaa apologia Kuuselan heitoille niin jotain konkreettista voisi jo esittää.

FAKTA 7:  PURKAMISESTA ON VÄÄNNETTY VUOSIKAUSIA SIKSI, ETTÄ AKTIVISTIT EIVÄT OLE HYVÄKSYNEET SELVITYSTEN TULOKSIA

8.

“VIRKAKUNTA ON AIEMMIN VASTUSTANUT PADON PURKAMISTA, KOSKA RAKENNELMA ON SUOJELTU HISTORIALLISESTI.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki toteaa, että vastustus ei ole johtunut yksin tästä, vaan että ”Virkakunta on neutraali ja toimii virkavastuulla kuten luottamushenkilötkin. Kyse on ollut harkitsevasta asiantuntijatyöstä, joka pohjaa tietoon”. Herääkin kysymys miksi yhdistys siinä tapauksessa vastustaa padon purkamista, kun virkakunta (Kymp 2023) sitä nyt kaupunkiympäristölautakunnalle 28.2.2023 kokoukseen valmistelemassaan päätösehdotuksessa esitti? (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista) 

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:
Virkakunta ei ole esittänyt padon purkamista, vaan todennut, että purkaminen on mahdollista teknistaloudellisen selvityksen perusteella. Ei sellaista ole kukaan kiistänyt. Tietysti se on mahdollista. Onko se kannattavaa ja laillista, siihen Sitowisen uusi selvitys ei ota kantaa eikä sen ollut tarkoituskaan ottaa. Tai siihen haluammeko kaupunkina tuhota eheän historiallisen kokonaisuuden.

Palautetaanpa mieleen. Aiemmat selvitykset ovat kuitenkin vastanneet olennaisiin kysymyksiin jo: 

• “Tulosten perusteella voidaan todeta, että padon purkamisen myönteiset yhteiskunnalliset vaikutukset ovat pienemmät kuin sen säilyttämisen” (FCG 2019, 32).

• “Padon purkaminen ei ole rakennussuojelua koskevan oikeudellisen sääntelyn kannalta mahdollista”, ”Vesioikeudellisen arvion perusteella ja käytettävissä olevien tietojen pohjalta padon purkamishankkeelle ei voitaisi vesioikeudellisessa intressivertailussa myöntää vesilupaa” ja “Luonnonsuojeluoikeuden näkökulmasta ei saada tukea padon purkamiselle”. (Kokko et al. 2016.)

•  “Purkaminen vähentäisi tai jopa poistaisi juuri vesivoiman ympärille syntyneen alueen kulttuurihistoriallisen arvon” (FCG 2019, 9, 27)

Miksi pitäisi vielä selvittää jotain skenaariota, joka tiedetään näin mahdottomaksi ja vailla perusteita olevaksi? Näitä aiempia selvityksiä ei tämä uusi teknistaloudellinen selvitys ole tietenkään millään tavalla muuttanut.

FAKTA 8: PADON PURKAMISTA ON VASTUSTETTU LAAJEMMIN PERUSTEIN KUIN SUOJELUKAAVAN VUOKSI

9.

“JOS PADOSTA PÄÄSTÄÄN, EKOSYSTEEMI PALAUTUU LÄHEMMÄS LUONNONTILAA, KALOJEN NOUSU VANTAANJOKEEN HELPOTTUU JA MAISEMASTA TULEE ENTISTÄ HIENOMPI. MUTTA PÄÄTÖKSEN ON PERUSTUTTAVA TUOREESEEN TIETOON. NYT KAIKKI KIUKUTTELEVAT SOMESSA JA PELKÄÄN, ETTÄ HANKE KAATUU HUUTOON.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki vetoaa Helsingin Laajalahtea ja Vanhakaupunginlahtea käsittelevään artikkeliin, jossa erheellisesti kirjoitetaan ”Vantaanjoen pääuomassa ei ole nousuesteitä ja se on mahdollisesti Suomenlahden tuottoisin meritaimenjoki. Vimpakin, tuo särkikaloihin kuuluva vaelluskala, lisääntyy Vantaanjoessa.” Se pitää paikkansa, että Vantaanjoki on tällä hetkellä kenties Suomenlahden tuottoisin meritaimenjoki, mutta selitys tähän on yksinkertaisesti se, että Suomenlahden meritaimenjoet ovat kauttaaltaan niin heikossa kunnossa. Jos asiaa tarkastellaan itse aihetta, eli Vantaanjoen patoja ja kalastoa, käsittelevistä lähteistä (esim. VHSVY 2020 ja Pohjola 2010), muuttuukin kuva Pro Vanhankaupungin antamasta päinvastaiseksi: 
”Myöskään vaellussiika (Coregonus lavaretus) ei kykene nousemaan nykyisellään Vantaanjokeen itähaaran kautta. Vantaanjoen päähaaran muut merkittävät nousuesteet on purettu tai ohitettu kalateiden avulla 1990 ja 2000-lukujen aikana. Päähaaran jäljellä olevista patorakenteista Vantaankosken padon arvellaan hidastavan tai ajoittain jopa estävän kalojen nousua (Janatuinen 2012). Vesistöalueen jäljellä olevat muut vaellusesteet sijaitsevat pääasiassa sen suurimmassa sivuhaarassa Keravanjoessa, jossa sijaitsee yhteensä viisi kalojen vaellukseen vaikuttavaa patoa.” (VHVSY 2020)
"Ruutinkoskelta tulos oli 3 merkittyä vimpaa ja Kirkonkylänkoskesta 13 merkittyä vimpaa. Merkattujen kalojen lisäksi saaliiksi saatiin kaikkien suureksi yllätykseksi myös merkkaamattomia vimpoja, jotka mitä ilmeisimmin olivat päässeet omin avuin koskesta ylös " (Pohjola 2010)  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Tässäkään ei kommentoida lainkaan kritisoitua väittämää, emme oikein usko että alue kaunistuu hajoittamalla emmekä usko sitäkään että kalojen nousu on ongelma nyt saati sitä että se paranisi siirtämällä päävirta epäedullisempaan paikkaan. Tarkastellaanpa asiaa. Tiedossa on, että vaellussiika pääsee ylös vain melko hitaasti virtaavista joista. Siksi se ei ehkä ole kuulunut joen alkuperäiseen kalastoon. Manninen on tosin väittänyt blogissaan 8.3.2016, että siika on vielä 1800-luvun lopulla noussut itähaaraa ainakin kutemaan ja kenties kosken yläpuolellekin. 

Mannisen esittämä väite voi pitää paikkansa tai olla pitämättä. Mahdoton sanoa varmaksi. Mutta varmaa on se, että asiaa ei auta hyvin toimivan nousukosken siirtäminen vaativampaan paikkaan. Kalatalouskeskustelu on tässä yhteydessä ennen kaikkea hämäystä. Meillä on toimiva nousuväylä. Parempaa on vaikea saada. Huonommaksi meneminen on sen sijan hyvin mahdollista.

Pidetään mielessä, että Vantaanjoen kahdesta suuhaarasta läntinen, padottu haara olisi ilman patoakin siialle liian jyrkkä (Härö 2022), kun taas itähaara on luonnostaan pitkä ja loiva – sellainen, josta siian olisi mahdollista nousta ylös jos kunnostuksia jatkettaisiin. Siksi siiankin kannalta olisi parempi kunnostaa itähaaraa nykyistä paremmaksi sen sijaan, että länsihaaraan rakennettaisiin kokonaan uusi, keinotekoinen koski. 

Itähaaran kunnostuksen jatkamista suosittaa aiempi tutkimus johtopäätöksissään varsin selkeästi (FCG 2019, 33). Periaatteessa on toki mahdollista rakentaa vastaavanlainen kokonaan uusi ja pitkä optimoitu koski länsihaaraankin, mutta miksi niin tulisi tehdä kun toimiva koski on jo vieressä ja samalla menetettäisiin alueen kulttuurihistoriallinen arvo.

Manninen moittii linkkaamaamme artikkelia joka toteaa tosiasian, ei ole nousuestettä kaloilla Vantaanojen pääuomassa, mutta perusteluja hän ei esitä. Pääuomahan lähtee vapaasta itäkoskesta. Jostain syystä Manninen myös vähättelee Vantaanjoen suuresti parantunutta (Leponiemi 2020) vaelluskalatilannetta. Onko purkamishanke jonkinlainen itseisarvoinen projekti, joka ei liitykään kaloihin?

Eräs syy suojeluun on kauneusarvo, jonka miljöö tuottaa. Suhtaudumme epäillen siihen, että kauneutta luotaisiin purkamalla vanhaa historiaa. Tätä on Helsingissä tehty liikaa, ja se olisi saanut jäädä 1960- ja 1970-luvuille. 

FAKTA 9: EI OLE OSOITETTU PUTOUKSEN PURKAMISEN PARANTAVAN KALATALOUTTA EIKÄ HANKKEESSA OLLA PALAUTTAMASSA LUONNONTILAA

10.

“UHKAKUVAT KUITENKIN ELÄVÄT INTERNET-KESKUSTELUISSA JA YRITÄN NYT VASTATA TÄRKEIMPIIN HUOLIIN, JOTKA KAUPUNKILAISIA PELOTTAVAT. “JOEN PINTA LASKEE METRITOLKULLA EIKÄ PIKKUKOSKESSA PÄÄSE ENÄÄ UIMAAN.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki vastaa tähän vetoamalla Sitowisen (2023) selvityksen niihin joenpintaa laskeviin skenaarioihin, jotka on juuri samojen uhkakuvien takia päätöksenteossa jo sivuutettu (Kymp 2023).  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Veden pinnan romahtaminen ei ole mikään “internet-keskustelun uhkakuva”, vaan seuraus, joka selkeästi todetaan Sitowisenkin (2023) raportin skenaario 2:ssa. Tämä olisi toteutunut, jos olisi edetty purkuaktivistien alkuperäisten viime vuosikymmenen vaihteen ehdotusten mukaan. Siksi se oli selvityksessä mukana.

Nyt kun pelkän purkamisen seuraus on viimein selvinnyt aktivisteille haluamansa uuden raportin myötä, keskustellaan enää siitä, jätetäänkö historiallinen putous ennalleen (skenaario 1) vai rakennetaanko uusia keinotekoisia vesiesteitä (skenaariot 3, 4) pinnan säilyttämiseksi keinotekoisen uusiokosken rakentamisen lisäksi.

PVG ry.:n mielestä purkuskenaariot 3 ja 4 ovat pelottavia uhkakuvia Euroopan luokassa ainutlaatuiselle (FCG 2106, 26) miljöölle.

FAKTA 10: JOEN PINTA LASKEE RAJUSTI JOS PATO PURETAAN ILMAN, ETTÄ SEN TILALLE RAKENNETAAN UUTTA PATOA

11.

“VUODEN 2016 SELVITYKSESSÄ JUURI POHJAAN KERTYNEEN MAA-AINEKSEN MAHDOLLINEN MYRKYLLISYYS OLI TÄRKEIN LUONNONSUOJELUUN LIITTYVÄ ARGUMENTTI. SELVITYKSESSÄ TODETTIIN, ETTÄ “SEDIMENTIT SAATTAVAT SISÄLTÄÄ HAITALLISIA AINEITA, JOTKA VOIVAT HEIKENTÄÄ VEDEN LAATUA JA SITEN ALUEEN SUOJELUARVOJA”. TÄMÄ HUOLI ON TODETTU TURHAKSI VIIME AIKOJEN TUTKIMUKSISSA. MERKITTÄVIÄ MYRKKYMÄÄRIÄ EI POHJASTA LÖYDY. PATO KANNATTAA PURKAA HALLITUSTI JA NIIN, ETTEIVÄT SEDIMENTIT SOTKE SUVANTOA JA ALKUVAIHEESSA SYNTYVÄ MUUTOSSHOKKI LUONNOLLE ON MAHDOLLISIMMAN PIENI.”   (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki on tästä eri mieltä. Yhdistyksen mukaan ”pohjassa velloo keskimäärin yli metri sedimenttejä” ja alueelta löytyy ”myrkkyjä”. Alueen sedimenttejä progradussaan tutkinut Anna Edasi (2020:83) toteaa työssään: 
“Analyysit osoittavat myös, kuinka pohjasedimenttiä on selvästi kasaantunut pienelle alueelle joen haarakohdan tuntumaan. Viikintien eteläpuolella ei ollut sedimentaatiota. Kuninkaankartanonsaarelta pohjoiseen päin mentäessä sedimentin syvyys vähenee ja myös raskasmetallipitoisuudet laskevat. Alue, jolla tutkimuksessa havaittiin kohonneita pilaantuneen maan metallien arvoja, on siis suhteellisen pieni. Vanhankaupungin patoaltaan pohjasedimenttien raskasmetallipitoisuudet eivät myöskään ole korkeita verrattuna muualta Helsingistä tutkittuihin pohjasedimenttien pitoisuuksiin.” (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

Edasi et al. (2019) puolestaan toteavat samasta tutkimuksesta kirjoittamassaan tieteellisessä abstraktissa, että ”Typically the metal concentration are low, however, some elevated concentrations were found. None of the samples exceeded the upper guidline.”  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

Pro Vanhakaupunki on tulkinnut tutkimuksen tulokset kuitenkin niin, että: “Sedimentin paksuus oli keskimäärin 133 cm ja raskasmetallien raja-arvot ylittyivät eniten Kuninkaankartanonsaaren pohjoispuolella. (Edasi. 4, 83–84.) Eli juuri siinä minne toimenpiteet kohdistuisivat.” Progradussa ei kuitenkaan anneta sedimentin keskimääräistä paksuutta, vaan sen on Pro Vanhakaupunki laskenut työssä mainituista seitsemän sedimenttisarjan vaihteluvälistä 70-196 cm. Lienee useimmille itsestään selvää, että vaihteluvälistä ei voi laskea keskimääristä sedimentin paksuutta. Todellisuudessa näytekairauksia tehtiin yhteensä 14 ja niistä seitsemässä sedimenttiä ei ollut lainkaan. Mainittu vaihteluvälikin toteutuu ainoastaan paikassa, jossa ”pohjasedimenttiä on selvästi kasaantunut pienelle alueelle joen haarakohdan tuntumaan”. Toimenpidealueella keskimäärin 133 cm paksuna vellova sedimenttipatja on siis yhdistyksen oma kehitelmä.  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Vihdoinkin konkreettista asiaa! Pahoittelemme tekstimme epätäsmällisyyttä ja korjaamme blogiimme, että kyse oli sedimenttilöydösten keskiarvosta eikä kaikkien kairausten. Kiitos. 

Sedimenttilöydösten paksuudeksi kuitenkin jää keskimäärin hurjat 133 senttiä ja se on merkityksellistä. Jos tarkoituksena oli kertoa, että “huoli on osoitettu turhaksi”, niin se ei nyt tällä pilkun siirrolla vielä onnistunut. Myös Sitowisen (2023) kehoittaa kiinnittämään asiaan huomiota.

Kuten lähteessämme (Rinnevalli et al. 2021, 18) selkeästi varoteltiin, sedimentin ongelmatasoa ei voi kukaan sanoa etukäteen varmaksi. Yli metri sedimenttiä, jonka myrkyllisyys on samaa luokkaa kuin Töölönlahdessa (Edasi 2020), on ikävä löydös. Tähän ei vastuullinen päättäjä voi suhtautua niin huolettomasti että katsoo sen “todetun turhaksi”. 

On yhä epäselvää, mihin tutkimuksiin Kuusela viittasi, hän ei lähteitä käytä. Olemme löytäneet yhden opinnäytetyön (Edasi 2020),, eikä siinä ole osoitettu asiaa Kuuselan esittämällä tavalla. Sen lisäksi on olemassa Uponorin (2022) sukellusraportti, jossa padon takana havaittiin sedimenttiä.

FAKTA 11: HUOLTA SEDIMENTEISTÄ EI OLE MISSÄÄN TUTKIMUKSISSA TODETTU TURHAKSI

12.

“VUOLLEJOKISIMPUKKA AIOTAAN JOKA TAPAUKSESSA SIIRTÄÄ TURVAAN MAHDOLLISEN ITÄHAARAN KUNNOSTAMISEN YHTEYDESSÄ, JOTEN SIMPUKAN SUOJELU EI OLE PERUSTE PADON SÄILYTTÄMISELLE. SAUKON ELINOLOSUHTEIDEN ON ARVIOITU PARANEVAN, JOS PATO PURETAAN JA JOKI ENNALLISTETAAN.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki kiistää tämänkin, toteamalla, että ”Itähaaran simpukat oli tarkoitus siirtää hieman ylemmäksi jokeen, mutta juuri sille alueelle kohdentuisi Sitowisen ehdotuksessa (skenaario 4) toimia”. Tätä argumenttia on vaikea ymmärtää, koska simpukat tällaisissa töissä siirretään aina tilanteen mukaan turvalliseen paikkaan, ei koskaan siihen missä tehdään toimenpiteitä. Vantaanjoessa sopivia paikkoja on lähes koko uoman matkalta.  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:
Lautakunnan jäsen sotki kaksi hanketta keskenään. Kannattaa lukea argumenttimme uudelleen asiayhteydessään. Huomautimme vain, ettei itähaaran kunnostuksessa puututa länsihaaraan. Tämä anekdootti oli vain esimerkki siitä, miten pikkuasiatkin ovat Kuuselan tekstissä vinossa. 

Isompi asia on toki se, ettei saukonkaan elinolosuhteiden tässä hankkeessa ennusteta paranevan (Sitowise 2023, 65) Tai se, että ennallistaminen tiettyyn aikakauteen on mahdotonta (FCG 2019, 6).

FAKTA 12: ITÄHAARAN KUNNOSTUSTYÖSSÄ EI KOSKETA LÄNSIHAARAAN

13.

“KALOILLE JOEN VAPAUTTAMISESTA ON VALTAVASTI HYÖTYÄ. JOS PURKAMINEN TOTEUTETAAN HALLITUSTI JA HYVIN SUUNNITELLEN, AUKEAA KAIKILLE KALALAJEILLE MAHDOLLISUUS NOUSTA VANTAANJOKEEN. MIKÄLI PÄÄDYTÄÄN PELKKÄÄN ITÄHAARAN MYLLÄÄMISEEN, MIKÄ ON NYT TAPAHTUMASSA, TOIMENPIDE ON VAARALLINEN KALOILLE, EIKÄ LAAJAN NÄKEMYKSEN MUKAAN HYÖDYTÄ USEITA KALALAJEJA, JOILLE JOKI TULEE OLEMAAN MUOKATTUNAKIN LIIAN JYRKKÄ NOUSTAVAKSI.” (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki toteaa, että ”Skenaario 3:ssa esitetty uusi keinotekoinen koski olisi itähaaraa lyhyempi ja jyrkempi, ja siten vaarallisempi kaloille kuin kunnostettu itähaara. On myös huomattava, että pato siirtää kalojen nousuun tarvittavan vesimassan itähaaraan.” Tässä on ajatusharha, jonka mukaan Vanhankaupunginkosken itä- ja länsihaaran kunnostaminen olisivat toisilleen vaihtoehtoisia. Näin ei ole, vaan molemmat haarat tulevat toimimaan padon purkamisen jälkeen kalojen nousuväylinä. Niitä vain käyttävät eri lajit. Kuten kalabiologi, erityistutkija Markku Kaukoranta toteaa YLE:n haastattelussa (Marttinen 2022):

”Kun pato poistetaan, vapautuu sen paikalla sijainnut luonnollinen koski, jota pitkin etenkin voimakkaammat kalat ovat nousseet kutualueilleen ennen länsihaaran sulkemista. Lohella, taimenella ja monilla muillakin kaloilla on taipumus pyrkiä ja nousta voimakkainta virtaa pitkin.

Nykyisinkin, jos vettä on tarpeeksi, houkuttelee padon yli tuleva virtaus taimenia ja lohia turhaan yrittämään nousua länsihaaran kautta. Purkamisen lisäksi on mahdollista suunnitella ja muokata elvytettävä koski kalojen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.”  (Mannisen faktantarkistusta PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Pohditaanpa nyt mikä ajatusharha tässä on. Länsihaaran lyhyyttä ja jyrkkyyttä eli siten huonoa soveltuvuutta kalojen nousulle ei muuta vähääkään se, että itähaarastakin joku kala kykenisi nousemaan vaikka veden määrä vähenisi. Todellinen harhama oli siinä, että Kuusela ei tiennyt itähaaran olevan se loiva ja länsihaaran se jyrkkä.

Kuten kuvasta 3 näkyy, vettä riittää kuivina aikoina kunnolla vain toiseen haaraan. Kuivat ajat sattuvat olemaan usein vaelluskalojen nousuaikoja. Aiemmat raportit ovat yksiselitteisesti todenneet, että purkamisen seurauksena itähaara loppuu kalojen nousuväylänä ja myös Sitowise (2023) toteaa, että pääosa vedestä siirtyy länsihaaraan. Hankkeessa siis vain siirretään nousuväylän paikkaa ja tuhotaan historiallinen ympäristö. Rakennetaan uutta koskea paikkaan jossa ei vanhojen karttojen mukaan ole ollut koskea. Tässä on pähkinänkuoressa koko projekti. 

Kalojen nousuaikaan vettä ei ole niin paljon, että houkutusvirtaama olisi suuri ongelma. Tämän todistaa useampi radiokalatutkimus. Eritystutkija ei taida tuntea pohjan muotoa ja sen jyrkentymistä: länsihaaraa pitkin kalat tuskin ovat päässeet nousemaan ennen nykyisiä patojakaan (Härö 2020). 

KUVA 3. Putous elokuussa 2022. Pato siirtää veden itähaaraan kalojen nousuaikana, kahteen haaraan sitä ei kuivina kesinä paljon riitä. Kuvan perusteella voi myös arvioida kuinka suuri harhauttava houkutusvirtaama on tässä lohikaloille. Kuva: Uponor (2022)

Koko keskustelu Vanhankaupunginkosken tulevaisuudesta on vinoutunut purkuaktivistien kehämäiseksi kalojen nousun detaljidebatiksi, vaikka ELY-keskuksen mukaan Vantaan itähaara täyttää tarpeet vesienhoidon näkökulmasta (ELY 2016, 5.) Nykytilanteessa ei siis ole paljoakaan korjattavaa ja sillekin korjaukselle on jo budjetti – ja oli myös aikataulu. Itäkosken hyvksytyllä korjauksella virtaamaa hidastetaan ja vesimäärää kasvatetaan, jotta se saadaan optimoitua. Täydellinen ei ole mikään koski, sillä luonnonkoskessakin on esteitä. Itäkoskea on kehitetty ja säädetty vuosikymmenet, ennen kun se on saatu toimimaan menestyvänä nousuväylänä. Jos länteen rakennettaisiin uusiokoski, vastaava prosessi alkaisi alusta. Me kysymme: mitä järkeä siinä on?

FAKTA 13: ITÄHAARAN KORJAUS ON PIENI ASIA VERRATTUNA LÄNSIHAARAN VALTAVAAN PROJEKTIIN

14.

“KALASTAJIA EI VOI KUITENKAAN SYYTTÄÄ LUONNONSUOJELUSTA, VAIKKA SILLÄ HEIDÄN HARRASTUSMAHDOLLISUUKSIAAN PARANNETAANKIN.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Tässä Pro Vanhakaupunki päätyy syystä tai toisesta kommentoimaan pyydä-ja-päästä kalastusta. Tämä olisi kokonaan erillinen keskustelu. Sen sijaan toteamusta ”Usein myös väitetään että tämä kuuden metrin putous vahingoittaa kaloja jotka kulkeutuvat sen yli, kuitenkin tiedetään että Niagara Fallsista pudonneista kaloista yli 90 % selviää. Niagara on 51 metriä korkea (Hill).” on syytä kommentoida. Kahta täysin erilaista paikkaa ei voi verrata toisiinsa. Paljon riippuu siitä putoavatko kalat esimerkiksi kivikkoon vai veteen. 
Tämän toteaa myös Pro Vanhakaupunki yhdistyksen siteeraama Hill: ”It depends on the waterfall. Fish bodies are streamlined and relatively light so a long fall into water isn’t usually a problem. Niagara River expert, Wes Hill, estimates that 90 per cent of fish survive the drop over Niagara Falls. But a waterfall that cascades over rocks, such as Yosemite Falls, will be fatal to all but the smallest fish.” (Gupta 2019).  (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Faktantarkistajalta unohtui nyt se fakta, jonka lainaamansa Gupta yllä kertoo eli “putous ei yleensä ole ongelma”. Tämä on asiallinen lähtökohta. Vanhankaupungin putous on lyhyt verrattuna moniin Suomen luonnonputouksiinkin. Harva on raportoinut kalakuolemista luonnonputouksissa, joissa tullaan alas korkeammalta ja suoraan kiville. 

Se, miten kalat pärjäävät kun ne tippuvat alas putouksesta, ei lopulta ole kovinkaan olennaista. Valtaosa tippuneista kaloista selviää hengissä – ja paljon paremmassa kunnossa kuin jos olisivat joutuneet vaikkapa Catch and release -kalastajien koukkuihin. Eikä kukaan ole syyttänyt kalastajia luonnon suojelusta, päinvastoin: me kysymme, kumpi on vaarallisempi kaloille, putous vai tämä urheiluksi naamioitu kidutus. Manninen ei ymmärrä syytä tämän esille nostoon. Se kerrottiin kyllä: ei ole loogista olla huolissaan kalojen törmäilystä kiviin, jos suurempi osa kaloista vahingoittuu siinä, että niitä pidetään leikkikaluina.

FAKTA 14:  PUTOUKSEN VAIKUTUSTA KALOJEN HYVINVOINTIIN ON LIIOITELTU

15.

“HYVÄ ESIMERKKI PROJEKTISTA, JOSSA HISTORIALLISET ARVOT HUOMIOITIIN, ON VANTAAN TIKKURILANKOSKEN VASTIKÄÄN VALMISTUNUT PADON PURKAMINEN, JOSSA VANHAA PATOA SÄILYTETTIIN, MUTTA VIRTA VAPAUTETTIIN.”

Esimerkki on Pro Vanhakaupunki ry:n mielestä ”väärä rinnastus”, koska Tikkurilankosken pato oli erilainen. Tällä hetkellä ovat pitkällä myös prosessit Keravanjoen Kirkonkylänkosken ja Vantaanjoen Vantaankosken patojen osittaiseksi avaamiseksi sekä Keravanjoen Haarajoen padon purkamiseksi. Viimeksi mainittuun hankkeeseen helsinkiläinen koululuokka lahjoitti 15000 euroa Haluatko miljonääriksi -ohjelmasta voittamiaan rahoja (Kivinen 2019). Nämäkin padot ovat erilaisia kuin Vanhankaupunginkosken pato, mutta on vaikea nähdä miten vertaaminen saman vesistön muiden patojen onnistuneisiin purkuhankkeisiin ei olisi oikeutettua. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Näyttää siltä, että koko väärän rinnastuksen käsite on Manniselle outo. Virheellisessä rinnastuksessa siis toisiinsa liittymättömät tai vertautumattomat asiat rinnastetaan ja esitetään toisiaan tukevina. Näin Manninen on tehnyt.

Vanhankaupunginkosken ja Mannisen mainitsemien patojen välillä on yksi ratkaiseva ero: Mannisen mainitsemissa paikoissa pato on sulkenut joen koko uoman. Vanhankaupunginkosken kohdalla joessa on kaksi haaraa ja pato sulkee niistä vain toisen. Pato ei siis estä kaloja nousemasta Vantaanjokeen, vaan se estää niitä nousemasta vain länsihaaraa pitkin. Ero ei ole siinä, että pato on erilainen, vaan siinä, että sen purkamisen hyöty on erilainen riippuen siitä, onko joessa sivuhaara.

Patojen erilaisuus tarkoittaa myös erilaista syrjäytettyä vesimäärää. Kahden metrin korkuinen pato pitää takanaan eri määrän vettä kuin kuuden metrin pato. Vanhankaupungin pato on Keravanjoen patoon verrattuna valtava: se on kuusi metriä korkea ja sen paksuus on luokkaa viisi metriä. Mannisen viittaaman Keravanjoen minipadon purkua on väärin rinnastettu Helsingin vanhan historiallisen keskustan suureen kaaripatoon – ilmeisesti luottaen siihen, että harva poliitikko on käynyt Keravanjoen Tikkurilankoskella tai nähnyt edes kuvaa padosta saati ymmärtänyt, että joessa ei ole siinä kohtaa kahta rinnakkaista uomaa. 

On lähdettävä siitä, että Vantaanjoessa ei ole alajuoksulla nousuestettä, sillä Vanhankaupunginkosken itäinen haara on vapaa. Tämäkin – ehkä kaikkein tärkein asia – saattaa olla monelle päättäjälle uusi tieto, sillä mediassa asiaa on tuotu esiin ihan toisesta kulmasta.

FAKTA 15 : VERTAILU EI OLE OIKEUTETTU, SILLÄ VANHANKAUPUNGINKOSKEN PATO ON VALTAVA, MUTTA SULKEE VAIN JOEN TOISEN HAARAN

16.

HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUIDEN PATOTURVALLISUUSSELVITYKSESSÄ VUONNA 2010 TODETAAN, ETTÄ PATO ON ERITTÄIN HEIKOSSA KUNNOSSA JA SEN KIVET PYSYVÄT PAIKOILLAAN “VAIN NIIDEN PAINON JA NIIDEN VÄLISSÄ TOIMIVAN HAMMASTUKSEN JA KITKAN AVULLA”. PATOA VAADITTIIN KUNNOSTETTAVAKSI VÄLITTÖMÄSTI, MUTTA MITÄÄN EI OLE TAPAHTUNUT. OLISI LUONNON KANNALTA JÄRKEVINTÄ JA MAHDOLLISESTI MYÖS TALOUDELLISESTI EDULLISINTA PURKAA PATO JOKO KOKONAAN TAI OSITTAIN EIKÄ MUOKATA ITÄHAARAA JA TÄMÄN LISÄKSI KUNNOSTAA VAARALLISTA PATOA. (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki palaa aiheeseen, jota kommentoin jo kohdassa 4. Siinä kirjoittamani pätee tässäkin: Padon kuntoa ei ole vuoden 1939 jälkeen tarkastettu kuin pintapuolisesti. Sama koskee yhdistyksen mainitsemaa vuoden 2022 patoturvallisuustarkastusta. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Sanattomaksi tässä kohtaa menivät asiantuntijamme. Kirjoitetaan jälleen totuuden vastaisesti, kuten kohdassa 4 osoitettiin. Tässä ei puhuta kritisoidusta asiasta eli siitä, että tekstin tehnyt poliitikko ei todennäköisesti ole koskaan lukenut viittaamaansa selvitystä. Pato ei ole “erittäin heikossa kunnossa”, niin ei edes sanota siinä selvityksessä. Uudessa sukellusraportissa sen sijaan kirjoitetaan, että pato on “erittäin hyvässä kunnossa”, juuri betoniosuudeltaaan (Uponor 2022) Kumpaa uskoa? Jos tarkistaa alkulähteet, niin lautakunnan jäsen jakoi tässä selkeästi väärää tietoa. Miksi tällaista täytyy puolustaa näin monisanaisesti?

KUVA 4.

Sukelluskuvia viimeisestä tarkastuksesta syyskuussa 2022. “ Se mitä unohdetaan mainita, on, että padolla tehtävissä vuositarkastuksissa padolla vain käydään ja katsotaan silmämääräisesti, onko vedenpinnan yläpuolisissa osissa mikään muuttunut sitten edellisen vuoden”, kirjoittaa Manninen kohdassa 4. Kuva: Uponor 2022

FAKTA 16: PÄÄTTÄJILLE ON LEVITETTY VÄÄRÄÄ TIETOA PADON KUNNOSTA 

17.

“VANHANKAUPUNGINKOSKEN PATO OLE TUOTTANUT ENERGIAA ENÄÄ VIIME AIKOINA LAINKAAN, EIKÄ PIENILLÄ VESIVOIMALOILLA OLE MERKITYSTÄ ENERGIANTUOTANNOSSA.”

Pro Vanhakaupunki -yhdistyksen mukaan ”purkuaktivistit painostivat Heleniä sulkemaan vesivoimalan generaattorin 2019 vaikka pato voisi tuottaa edelleen päästötöntä energiaa. Nykyisen generaattorin teho on vain 1 MW”. Helen itse kuitenkin totesi lopettamistiedotteessaan (Helen 2019), että ”Museovoimalalla ei ole energian tuotannon kannalta valtakunnallista merkitystä, mutta sillä ja erityisesti Vanhankaupunginkosken padolla on haitallisia vaikutuksia joen ekosysteemiin ja vaelluskalakantoihin” ja että ”Vanhankaupunginkosken vesivoimalan tuotantoteho on 0,25 MW.” Todettakoon, että kyseiset 250 kW riittävät juuri ja juuri keskimääräisen yksiön kuukauden sähkönkulutuksen kattamiseen.*
* Korjaus 29.3.2023: Huomioni kiinnitettiin siihen, että 0,25MW on tosiaankin teho eikä vuosituotto. Vuosituottoa Helen ei ilmoita ja sitä on tässä tapauksessa tehon perusteella vaikea täsmällisesti tietää, koska ei ole tiedossa millä teholla voimala pyöri niinä päivinä kuin sitä vuoden kuluessa ylipäätään voitiin käyttää. Helenin mukaan vuonna 2019 voimala tuotti sähköä kolmena päivänä. Jos laskettaisiin teoreettinen maksimituotanto noille kolmelle päivälle, niin tuotettu sähkö olisi riittänyt jopa kolmen yksiön tarpeisiin. Joka tapauksessa, ja kuten Helen itsekin toteaa, voimalalla ei ollut sähköntuotannon kannalta merkitystä. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Tässä on vaihteeksi lukuja ymmärretty väärin. Manninen sekoittaa ensin käsitteet kW (teho) ja kWh (energia) ja tekee sitten monisatakertaisen laskuvirheen. Hän kirjoittaa ensin, että voimalaitos tuottaisi sähköä yhden yksiön tarpeisiin kuukauden ajaksi, ja korjaa luvun kolmeen yksiöön. Hän myös kertoo, että voimala oli 2019 toiminnassa ainoastaan kolme vuorokautta. Tietysti voimalan tuotto on pieni, jos se ei ole päällä.

Helsingin energian ympäristöjohtaja kirjoitti Helsingin Sanomissa 1.8.2007:

”Vanhankaupungin vesivoimalaitos tuottaa sähköä keskimäärin 500 megawattituntia vuodessa, mikä vastaa noin 250 kerrostalohuoneiston vuotuista sähkönkäyttöä.”

Siis 250 kerrostalohuoneistoa eli noin 500 yksiötä. Näin kolmesta tuli viisisataa.

Vaikka tämäkin on pieni määrä sähköä valtakunnallisesti, niin toimivalla vesivoimalalla olisi museaalista arvoa. Siellä voitaisiin mm. koululaisryhmille näyttää, miten vihreää sähköä voidaan tuottaa. Olisi syytä selvittää, paljonko sähköä voimala voisi tuottaa ja mitkä olisivat kustannukset tuotannon palauttamiselle. Vanhemmat paikalliset asukkaat muistavat, että vielä 1980-luvun alussa paikalle suunniteltiin uutta voimalaa, jonka tuotto olisi ollut jo 4,8 GWh (HS 9.1.1981) vuodessa.

Generaattori on yhä paikallaan. Vain veden sisäänottoaukot tulisi avata, jos generaattori halutaan käyttöön ja varustaa tarvittaessa kalojen kannalta turvallisella häkillä. Mutta pelättävissä on, että purkuaktivistit saivat peloteltua Helenin sulkemaan voimalan lopullisesti vetoamalla mainehaittaan ja yleiseen mielipiteeseen. Yritys saatiin myös uskomaan, että putouksesta on suurta haittaa luonnolle – nänhän ei ole, nämä ovat aktivistien väittämiä – eikä olisi turbiinistakaan, jos sisäänottoaukkoon olisi rakennettu häkitys. Kummallista että Manninen ei muista kuinka aktiivinen painostusryhmä aktivistit tässä olivat. Historiaa katosi turhaan. Dosentti Tapio Bergholm on pitänyt sulkemista skandaalina.

FAKTA 17: PADON ENERGIANTUOTANNOSSA OLISI KOHTUULLISEN PALJON POTENTIAALIA 

18.

“VUODEN 2016 JÄLKEEN YLEINEN MIELIPIDE ON KÄÄNTYNYT JOKIEN ENNALLISTAMISEN PUOLELLE. JOET HALUTAAN VAPAUTTAA JA VANHANKAUPUNGINKOSKEN MUSEOPATO ON PAHIN ESTE VAELLUSKALOILLE VANTAANJOESSA EIKÄ ILMAN PADON PURKAMISTA HAURAS JA UHANALAINEN JOKILUONTO PÄÄSE PALAUTUMAAN LUONNONTILAAN. PATOJA PURETAAN TÄLLÄ HETKELLÄ NOIN KOLMESSAKYMMENESSÄ KOHTEESSA VALTIONRAHOITUKSEN TURVIN. ESIMERKIKSI HIITOLANJOELLA ETELÄ-KARJALASSA, VIRTAANKOSKELLA SYSMÄSSÄ JA KUUSINKINJOELLE KUUSAMOSSA. PROJEKTIT SAAVAT RAHOITUSTA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN NOUSU-OHJELMASTA JA MYÖS HALLITUSOHJELMAAN ON KIRJATTU KALOJEN VAELLUSESTEIDEN PURKAMINEN.”

Pro Vanhakaupunki -yhdistyksen mielestä ”Kuuselan teesit jokien ennallistamisen vastatuulesta ovat täyttä harhaanjohtamista. Kukaan ei ole vastustanut jokien ennallistamista yleensä. Vanhankaupunginkosken yhteydessä on pyritty suojelemaan varhaista kaupunkimiljöötä.” Epäselväksi jää mikä yhdistyksen mielestä on harhaanjohtamista ja ketä yritetään johtaa harhaan. Yhdistyksen halu suojella Vanhankaupunginkosken patoa ei millään muotoa tee tyhjäksi sitä, että yleinen mielipide on jokien ennallistamisen puolella. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Ei tässä ole mitään epäselvää. Perustelimme lähteisiin nojaten, että lähes kaikki Kuuselan teeseistä ovat totuusarvoltaan kyseenalaisia. Niiden levittäminen muille päättäjille on sitä harhaanjohtamista. Meidän on ollut vaikea käsittää, kuinka näin heikko ja huolimaton argumentointi on toiminut.

PVG ry. kannattaa jokien ennallistamista ja yhtyy mainittuun yleiseen mielipiteeseen. Me emme vain ymmärrä, miten tämä peruste liittyy Vantaanjokeen, jossa ei ole nousuestettä. Yleiseen ennallistamismielipiteeseen viittaaminen on tässä väärin siksikin, että nyt ei olla ennallistamassa mitään.

FAKTA 18: RINNASTUS ON VÄÄRÄ EIKÄ VANTAANJOEN PÄÄUOMASSA OLE NOUSUESTETTÄ

19.

“HELSINKILÄISET HALUAVAT VAPAUTTAA KOSKEN. PATOA PUOLUSTAA ILMEISESTI VAIN MUUTAMA PROSENTTI KAUPUNKILAISISTA. HELSINGIN UUTISTEN KYSELYSSÄ VUONNA 2019 PERÄTI 92 PROSENTTIA VASTAAJISTA KANNATTI PURKAMISTA, JA VAIKKA VERKKOKYSELYSSÄ TULOKSET VOIVAT VÄÄRISTYÄ, ON SELVÄÄ, ETTÄ MEILLÄ PÄÄTTÄJILLÄ ON VELVOLLISUUS KUUNNELLA KAUPUNKILAISIA JA KÄYNNISTÄÄ KUNNOLLINEN SELVITYS PADON PURKAMISESTA.” “OTIN ASIAN HOITAAKSENI.”

Pro Vanhakaupunki toteaa kommentissaan saman kuin Kuuselakin eli että verkkokyselyt eivät yksistään ole luotettavia. Paljon merkittävämpää on, että kaupunkilaisten vaaleilla valitsemat edustajat kannattivat padon purkamisesta tehtävää selvitystä sekä kaupunkiympäristölautakunnassa että kaupunginvaltuustossa. (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

Asian selvittelyn puoltaminen on eri asia kuin purkamisen kannattaminen.

Kuusela väittää kirjoituksessaan suoraan, että “ilmeisesti vain muutama prosentti” vastustaa keskeisen kulttuurisen ympäristön tuhontaa. Kun tiedämme, että pelkän selvityksenkin tilaamista vastusti 40 prosenttia valtuutetuista, niin eihän Kuuselan väite pidä alkuunkaan paikkaansa. 

FAKTA 19: HISTORIALLISEN MILJÖÖN SUOJELUA EI PUOLUSTA VAIN MUUTAMA PROSENTTI HELSINKILÄISISTÄ  

Tuodaan välillä esille muitakin mielipiteitä. Adressiin putouksen säilyttämisestä on ilmaantunut jo lähes tuhat allekirjoittajaa. Tässä on muutama lainaus addressista parin päivän ajalta. Miksi tässä asiassa tulisi kuunnella vain purkuaktivisteja, joiden argumentit tuntuvat olevan heikkoja?

• Miksi kaikki historia pitää Helsingissä hävittää? J.E. 16.01.2022

• Toi pato kuuluu osana vanhaa Helsingin historiaa. Saaren toisella puolella on vapaa koski. J.H 16.1.222

• Kaunista, vanhaa miljöötä ei saa turmella. T.H. 16.1.2022

• Asun Tampereella, mutta synnyinkaupunkini on kotikaupunkini, toivottavasti ette tuhoa sitä poissaollessani! K.V 16.1.2022

• Säästäkää edes jotain vanhaa ja arvokasta, koska ainutlaatuinen Malmin lentokenttäkokonaisuuskin ollaan tuhoamassa. Hävetkää! M.K 17.1.2022

• Ei missään nimessä pidä purkaa. Kaunis ympäristö ja retkikohde, osa alueen historiaa. Kaloille on toinen vaihtoehtoinen reitti. L.P. 17.1.2022

• Kuuluu tärkeänä osana Helsingin historiaa ja lähellä olevaa vanhaa tehdasmiljöötä. On myös kaunis ikäänkuin luonnon ympäristötaideteos, joka muuttuu veden juoksun ja vuoden ajan mukaan. Kosken toinen haara voidaan muuttaa vaelluskalojen tarpeiden mukaiseksi, jos halutaan K.A. 17.1.2022
  
  

20.

“EHDOTAN, ETTÄ PADON PURKAMISESTA KÄYNNISTETÄÄN HETI IHAN OIKEA SELVITYS JA ITÄHAARAN KUNNOSTUKSESSA OTETAAN AIKALISÄ. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHTANA TULEE OLLA VANHANKAUPUNGINKOSKEN MUSEOPADON PURKAMINEN JA JOEN ENNALLISTAMINEN LUONNONTILAAN.”  (MANNISEN POIMINTA SAMI KUUSELAN BLOGISTA)

Pro Vanhakaupunki vetoaa lopuksi siihen, että aiemmatkin selvitykset ovat olleet “ihan oikeita”. On vaikea sanoa mitä yhdistys tällä tarkoittaa, mutta selvää on, että aiemmissa selvityksissä ei ole varsinaisesti selvitetty purkamisen vaihtoehtoja, vaan muita asioita. Yhdistys myös esittää, että padossa kyse on ”toiminnallisesta rakenteesta, joka tuottaa HSY:n veden varmuusvesivaraston”. Tämä viimeisin väite ei pidä paikkaansa. HSY on jo vuonna 2015 lausunnossaan kaupunginvaltuustolle todennut, että kivipato ei ole heille välttämätön. Saman HSY totesi myös Helsingin Uutisille (Paastela 2022) viime vuonna: ”HSY:stä puolestaan täsmennetään HU:lle, että "hyviä ratkaisuja on varmasti löydettävissä", joilla varavedenotto voidaan turvata, jos pato päätetään purkaa.” (Mannisen faktantarkistus PVG ry:n analyysista)

PRO VANHAKAUPUNGIN KOMMENTTI MANNISELLE:

1. Edelliset tutkimukset purkamisen järkevyydestä ovat oikeita ja valideja, kalliita ja kohtalaisen huolellisia. Niissä selvitettiin hyödyllisyyttä, mikä ei ollut tämän teknisen uuden selvityksen aihe. Muut aiemmin selvitetyt asiat pysyvät, eli purkamisen haitat ylittävät hyödyt eikä hankkeella ole lakiedellytyksiä (ks. kohta 8). 

2. Millähän perusteella väite toiminnallisesta vesivarastosta ei Mannisen mielestä pidä paikkaansa, ei käy ilmi. Sitowisekin (2023, 58) toteaa: “Ylimmän kynnyksen yläpuolelle jäävä allastilavuus pienenee merkittävästi. HSY suhtautuu varauksella hyödynnettävään vesitilavuuteen tässä vaihtoehdossa, jolla on merkittävää vaikutusta vedenottoon”. Ratkaisu, mihin HSY viittaa, on löydettävissä skenaario 3:sta, jossa uusi pato rakennetaan niin lähelle nykyistä historiallista patoa, että jonkinainen allas säilyy. Tässä optiossa taas ei ole edes kalojen kannalta mieltä – ratkaisulla saataisiin aikaan yhtä jyrkkä tai jyrkempi koski kuin itähaara nyt. 

3. Vesivaraston takaamisen lisäksi nykyisellä padolla on kolme toiminnallisuutta, jota uudella ei olisi: a) kalojen nousuun tarvittavan vesimäärän tuottaminen itähaaraan nousuaikana, jolloin vesi on vähissä b) päästötön sähköntuotanto potentiaalisesti yli tuhannelle taloudelle c) historiallinen ja esteettinen funktio.

4. Purkuhankkeella ei ole mitään tekemistä ennallistamisen ja luonnonmukaisuuden kanssa. Purkamalla nykyinen pato ja rakentamalla uusia patoja luotaisiin luontaista koskea ja putousta paljon pidempi, uusi keinotekoinen koski (skenaario 4). Hankkeessa ei “paljasteta” historiallista koskea, vaan siirretään mutapohjaiseen jokeen Viikintien pohjoispuolelle valtava määrä kiviä uudeksi, epähistorialliseksi näköiskoskeksi. Vanhoissa kartoissa ei näy palautettavaa koskea vaan suvanto. 

Se, että lautakunnan jäsen esittää niiden olevan ei-oikeita, on kritiikkimme kohde. Niissä ei ole mitään sellaista mitä Sitowisen (2023) selvitys olisi kumonnut, ne ovat yhä voimassa: Padon purkaminen on laitonta ja perustelematonta.

Edellä sanottu ei tarkoitat etteikö selvityksiin tulisi suhtautua kriittisesti. Jos tilataan taloudellinen selvitys vaihtoehdoista, siinä tulisi kyetä arvioimaan lopulliset kustannukset. Näin ei ole tapahtunut ja tarvitaan lisää selvityksiä. Toisaalta Sitowise otettaa kantaa asioihin, jotka eivät ole toimeksiannon piirissä, eikä niitä lähteistetä. Miten kala esimerkiksi hyötyisi skenaariossa 1 edes teoriassa? Lopputulema olisi kaksi nousukelvotonta koskea, toinen vähävetinen, toinen valtavan jyrkkä.

Valitettavasti lautakunnan jäsen väheksyi aiempia tutkimuksia, joiden tulos ei miellyttänyt ja tilautti uusia.

FAKTA 20: SELVITYS EI KOSKE JOEN PALAUTTAMISTA LUONNONTILAAN, JA ASIAN AIEMMAT SELVITYKSET OVAT OLLEET OIKEITA SELVITYKSIÄ

Pro Vanhakaupunki ry. päättää dialogin M.A. Mannisen kanssa tähän, koska uskomme suurimpien väärinkäsitysten ja virheiden nyt tulleen oikaistuksi.

Päättäjien tehtävänä on punnita tosiasioita. Yhdistys uskoo, että hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Me katsomme jo eteenpäin: toivomme, että mahdollisimman nopeasti päästäisiin vaiheeseen, jossa voitaisiin puhua alueen kunnostamiseen ja kehittämiseen varattavista rahoista. Tähän onnettomaan alueen arvoa heikentämiseen tähtäävään projektiin on kulunut jo valtavasti rahaa ja aikaa. 

Tämä M.A. Mannisen opponointi toi lisää tukea sille, että analyysimme oli oikean suuntainen. Päättäjiä on johdettu harhaan virheellisin tiedoin mm. padon kunnosta, hankkeen helppoudesta, kustannuksista ja länsihaaran soveltuvuudesta kalojen nousuväyläksi. Kriittisyyttä on puuttunut. Nyt on aika puhaltaa pilliin.

PVG ry:n hallitus kiittää kaikkia faktantarkastukseen, oikolukuun ja tekstin arviointiin osallistuneita asiantuntijoita ja jäseniään. Teksti kehittyi ja parani yhteistystyössä. Saa nähdä ohitetaanko tämäkin työmme (varmasti yli 500 h) “webhuutamisena” ja “huhuina”, vai päästäänkö sellaiseen dialogiin jossa eri kantojen perusteita aidosti pohditaan ja vertaillaan – ja otetaan yhteisen käsityksen pohjaksi paras perustelu. Tässä hankkeessa ei ole kuin yksi järkevä ratkaisu, säilytetään arvoalue ja edetään itäkosken parannussuunitelman mukaan.

Valtuutetuille meillä on erityinen viesti: lue tämä teksti uudelleen ja vertaa sitä siihen mitä asiasta on mediassa kirjoitettu. Onko kaikki mennyt tässä ihan oikein? Muistutamme myös, että FSG (2109) raportissa todetaan, että näin arvokkaan kohteen purkamisella olisi kaupungillemme myös ikäviä mainevaikutuksia. “Tekniikan museon säätiön hallituksessa on pohdittu muutamaan otteeseen, onko Helsinki oikea paikka Tekniikan museolle, jos pato purettaisiin. Purkaminen osoittaisi, ettei museon tekemää museaalista eikä alueen kehittämistyötä arvosteta (Mt, 15)” Tämän yksityisen museon talousvaikutus alueelle on yli miljoona euroa vuosittain. Kuka kantaa vastuun lopputulemasta, jos kaavailtu näköiskoski ei toimisikaan odotetulla tavalla ja museokin vaihtaisi muualle?

Mitään ei ole vielä päätetty. On hyvä käydä kunnollinen keskustelu, edetäänkö Sitowisen säilyttävän skenaarion 1 vai jonkun purkuskenaarion pohjalta. Mutta tällä kertaa niin, että kaikki mielipiteet – ja tosiasiat – huomioidaan.

Vanhassakaupungissa 14.4. 2023.

Pro Vanhakaupunki – Gammelstaden ry. hallitus.

“Historiallisilla rakennuksilla ja rakenteilla on kulttuuriympäristönä arvo sinällään, mitä nykymaailmassa pitää kunnioittaa (...) Helsingin kaupungin tiivistämispaine ja voimakas kasvu nostavat säilyneiden kulttuuriympäristöjen arvoa, sillä niiden kautta myös uudet helsinkiläiset pääsevät tutustumaan kaupungin historiaan. (FCG 2019. 18–19). Putouksen ympäristön rakennukset kaipaisivat kunnostusta ja FCG (Mt., 20)  ehdottaa alueelle  lisää palveluja mm. kahviloita. Mutta kaupunki ei ole saanut rakennettua uudelleen edes alueen 2011  palanutta ravintolaa eikä kunnostettua myllyrakennusta (Mt., 23).  Resursseja on löytynyt  sen sijaan purkuhankkeen edistämiseen pian jo toista vuosikymmentä. PVG ry.  haluaa kääntää tämän suunnan.  Maalaus: Taisto Helenius 2022.

LÄHTEET:

Saatavilla:https://avi.fi/tiedote/-/tiedote/69935292, https://www.sttinfo.fi/tiedote/helsingin-kaupungille-lupa-vanhankaupunginkosken-itahaaran- kunnostamiseen?publisherId=69818103&releaseId=69935292 [Tarkistettu 9. 32023) 

BSC Construction management (2023b) Sähköpostikirjeenvaihtoa (nähtävillä pyydettäessä)

ELY (2016) Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus: Lausunto Helsingin Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisesta. Saatavilla: https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/55/55c42e334509535ce2591f924cecbd7abae0f31c.pdf [Tarkistettu 9.3.2023]

FCG (2019) Vanhankaupunginkosken padon purkamisen yhteiskunnallisen kannattavuuden arviointi. Saatavilla: https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/62/62cd815b3cde224827da3752f17fa865f8122646.pdf
[Tarkistettu 9.3.2023]

EDASI, ANNA (2020)

Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken padon yläpuolisten sedimenttien geokemiallinen koostumus ja määrä. Pro Gradu tutkielma Geotieteiden ja maantieteen osasto Geologia, HY.

Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/321772/Edasi_Anna_Pro_gradu.pdf?sequence=2&isAllowed= y [Tarkistettu 9.3.2023]

HELSINGIN KAUPUNKI (2018) Vanhankaupungin kosken itähaaran kunnostus. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:15. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-15-18.pdf

[Tarkistettu 9.3.2023]

HSY (2010) PETER REITER

Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken kivipadon alustava patoturvallisuusselvitys

HSY (2022)

HSY:n Pertti Luukkosen sähköposti Ralf Nymanille 30.6.2022 Saatavilla pyydettäessä

HÄRÖ, MIKKO (2022) Luonto, kulttuuriperintö ja Vanhankaupunginkoski

Saatavilla: https://www.museovirasto.fi/fi/blogi/luonto-kulttuuriperinto-ja-vanhankaupunginkoski?[Tarkistettu 9.3.2023]

KOKKO, KAI; HÄKKÄNEN, MARTTI; PALONIITTY, TIINA JA VAARA, ELINA (2016):

Selvitys Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisen oikeudellisista edellytyksistä

Saatavilla:https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/42/42237e9095f17e77654b463dd24a4589974791b2.pdf [Tarkistettu 9.3.2023]

KOKKO (2023) Kai Kokon sähköposti Ralf Nymanille 8.3.2023 (Nähtävissä pyydettäessä).

KUUSELA, SAMI (2022)

Vapautetaan Vanhankaupunginkoski

Saatavilla: https://www.samikuusela.com/blogi/vapautetaan-vanhankaupunginkoski? 

Tarkistettu 13.9.2022

LEPONIEMI, TIMO (2020): Vantaanjoki on noussut Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi – lähdevesipurojen varsi on hämmästyttävä, mutta tuntematon paratiisi. YLE. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11423750, [Tarkistettu 9.3.2023]

PETA: Animal Rights Uncompromised: Catch-and-Release Fishing

Saatavilla: https://www.peta.org/about-peta/why-peta/catch-and-release-fishing/ (tarkistettu 7.3.2023)

RAMBOLL (2019)

Tikkurilankosken padon purku kiinnostaa kansainvälisesti

Saatavilla: https://fi.ramboll.com/media/rfi/tikkurilankosken-padon-purku-kiinnostaa-kansainvalisesti
(EDIT 1.10.2023: Linkki vanhentunut, mutta Vantaan kaupungin Tikkurilankosken yleissuunnitelma sivulla 17 vahvistaa tiedon: hankkeeseen budjetoitiin 1 022 800 e
https://www.vantaa.fi/sites/default/files/document/131371-Tikkurilankosken-yleissuunnitelman-raportti-02-03-2017.pdf

RINNEVALLI, RIKU: ARTELL, JANNE; IHO, ANTTI; KONU, HENNA; POKKI, HEIDI; LAURI AHOPELTO; HANNU OJANEN; MINNA KUOPPALA; SAIJA KOLJONEN JA PAULIINA LOUHI

Vaellusesteiden purkaminen osana vaelluskalojen elinympäristökunnostuksia

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 29/2021

Saatavilla: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/547478/luke-luobio_29_2021.pdf?sequence=7&isAllowed=y

SITOWISE (2023)

Vanhankaupunginkosken padon purkamisen teknistaloudellinen esiselvitys / Helsingin kaupunki / kaupunkympäristön toimiala

Uponor (2022) Vanhankaupungin museovoimalaitoksen vesiteiden kuntotarkastus 2 Saatavissa: Helsingin kaupunki Kaupunkiympäristö, Maankäyttö ja kaupunkirakenne nimellä 22083-Tarkastusraportti Vanhankaupungin voimalaitos-0922.pdf

VAPAA-AJAN KALASTAJALEHTI (2021)

Oulun Akionlahden kalojen kulkua helpotetaan pohjapadon kunnostuksella – pilottimaisella kokeilulla haetaan kokemusta merialueiden ennallistamiseen. Saatavilla: https://www.vapaa-ajankalastajalehti.fi/uutiset/oulunakionlahdenpohjapatoakunnostetaan291121// [Tarkistettu 9.3.2023]